Eilen sitten toteutettiin monta päivää manjanaksi siirretty shoppailureissu isoon lähicity Jereziin, matkaa 100 kilometriä. Googlemap arpoi reitin ja valtamerilaivan kyytiin pelkääjän paikalle. Noin ensimmäiset 200 metriä olin hiljaa. Tie A-373 kohti Jerezia menee taas kerran elämässä, ainakin vänkärinä, listalle. Kapea mutkainen, kaiteeton, sortuneet tien reunat, vuorilta tippuneita kiviä, vastaantulevaa liikennettä ja Kimmo ratissa. Hartiat meni jumiin kuin puristelin ovea ja vääntelehdin penkissä, kun yritin saada ajatuksen ja äänen voimalla valtamerilaivan eri ajolinjalle ja kyydin tasaisemmaksi. 25 kilometrin kohdilla olevan Ubriquen kylään ei oltu tehty ohitusteitä vaan piti jyrätä kylän läpi. Ubrique oli vähän isompi kylä, kuin toisella puolella vuoria olevat. Varmaan satuttiin vielä johonkin tavarantoimitusaikaan, kun kuormureita oli siellä täällä poikittain ja joka risteyksessä ja liikenneympyrässä. Muutaman kuppilan patiotkin oli levittäytyneet melko laajasti tielle, ja sitten niitä liikenneympyröitä...töötit siellä lauloi iloisesti (=vihaisesti), kun kuski sompaili kylän läpi. Sadan kilometrin matkasta ainostaan noin viimeiset kolmekymmentä eteni sujuvasti ja pystyi jo hengittämään normaalisti. Varmaan kaksi tuntia meni vuoristoradassa, pojat oli mukana ja Vigovekkulakin protestoi vinkumalla melkein koko "alkumatkan" epätasaista nykivää kyytiä.
Mutta niin sitä perille päästiin ja ensimmäiseksi Ikeaan. Ostoslistalla oli pikkujuttuja, joita ei "muuttokuormaan" oltu otettu mukaan mukaan. Paistinpannu, -lastoja, patakinnas, lisää tyynyjä ym. sälää. Ja tietenkin kohokohtana lounaaksi ruotsalaisia lihapullia, joille olen ennen aavistuksen nyrpistellyt. Olisi siellä toki ollut tarjolla paikallinen lihamötkylä luineen, joka näytti olevan kovin suosittu, mutta niinpä vain Kimmokin valitsi köttbullarit, toki suvuvalla espanjalla ;). Ikean ravintolan kassa oli muuten ensimmäinen myyjä, jonka olen kuullut puhuvan englantia.
Se Ikean huudeilla ollut shoppailukeskus oli valtava isolla veellä. Jos aikaa olisi ollut niin sieltä olisi varmasti saanut vaikka ja mitä kivaa, vaatekauppoja, outletteja, urheilukauppoja jne jne, ja auki aamusta iltakymmeneen. Lämpömittari oli vain kivunnut +20 asteeseen, pojat mukana, ja takaraivossa jyskytti ajatus paluumatkasta. Shoppailuinto jäihin ja vain välttämättömät! Onneksi pongasin Ikean parkkikselta eläintarvikekaupan vastapuolelta, pojille saatiin ostettua monta isoa säkkiä omaa tuttua ruokaa ja kolmasosan halvemmalla kuin Suomessa. Oltiin katsottu etukäteen joku toinen kauppa, mutta se olisi ollut jossakin keskustan syövereissä. Vieressä oli myös elektroniikkaliike, josta mukaan tarttui pieni kahvinkeitin niin saa aamuisin vaihtelua murukaffeen ;)
Jerez vaikutti kyllä kivalta eläväiseltä kaupungilta. Kimmo halusi vielä Lidliin, joten googlemap taas tositoimiin ja näppärästi livuttiin Jerezin kaupungin läpi huudon saattelemana noin sadan kolmikaistaisen liikenneympyrän kautta. Mutta liitelikin löytyi, ja sitten kotimatkalle. Maps arpoi uuden reitin kotiin Villamartinin kautta, ja paluu tultua tietä pitkin oli tosi iso nou nou, joten kokka kohti Villamartinia.
Matka taittui ja hermot lepäsi aakeilla laakeilla. Vain yhdessä kohti tehtiin viba, kun muutamaa sataa metriä liian aikasin otettiin "käänny oikealle rampille"..., mutta sielläkin päästiin näkemään valoa tunnelin päässä, varjoliitäjiä, ja sitten ikävä kyllä taas oli sattunut myös liikenneonnettomuus. Jälkipuinti oli enää käynnissä, mutta kovin rytyssä autot olivat :(
Pientä neuvonpitoa käytiin ennen viimeistä vajaata 30 kilometriä kotoa, mutta muutaman kirosanan säätämänä sain tahtoni läpi, ja lähdettiin uudestaan lyhimmälle rotkotielle MA-8403 Rondan kautta kiertämisen sijaan. Se Rondan kautta meneminen ei kuitenkaan säästä vuoristoteiltä...Alkumatka tällä tiellä on mutkainen ja kapea, ja joku pappa siinä tuli tomerasti vastaantulevien kaistaa kohti, mutta onnellisesti sujui sitten ohitus. Tie on kuitenkin alun jälkeen suhteellisen leveä ja siinä on reunamaalaukset, toki suhteellisuuden taju on huimasti muuttunut täällä ;). Se rotkokohta on ihan hirveä ja kapea, mutta ei se loppupeleissä kovin pitkä pätkä ole...
Nyt en kyllä taas hetkeen lähde täältä autolla mihinkään kauemmaksi. Toivottavasti seuraava asuinsija on aavistuksen tasaisemmalla. Ei olisi mun paikka asua pitempään, ihana rauhallinen kylä, mutta cityt on on liian monen tunnin ja pelkokertoimen päässä. Rondan reissu ehkä joku päivä, ja sittenhän täältä pitää vielä ajella pois :). Malaga saa jäädä kokematta tällä erää, tie näyttää jo kartallakin sellaselta siksakilta, että noup meidän pitkulaisen valtamerilaivan kanssa.
Mutta niin sitä perille päästiin ja ensimmäiseksi Ikeaan. Ostoslistalla oli pikkujuttuja, joita ei "muuttokuormaan" oltu otettu mukaan mukaan. Paistinpannu, -lastoja, patakinnas, lisää tyynyjä ym. sälää. Ja tietenkin kohokohtana lounaaksi ruotsalaisia lihapullia, joille olen ennen aavistuksen nyrpistellyt. Olisi siellä toki ollut tarjolla paikallinen lihamötkylä luineen, joka näytti olevan kovin suosittu, mutta niinpä vain Kimmokin valitsi köttbullarit, toki suvuvalla espanjalla ;). Ikean ravintolan kassa oli muuten ensimmäinen myyjä, jonka olen kuullut puhuvan englantia.
Se Ikean huudeilla ollut shoppailukeskus oli valtava isolla veellä. Jos aikaa olisi ollut niin sieltä olisi varmasti saanut vaikka ja mitä kivaa, vaatekauppoja, outletteja, urheilukauppoja jne jne, ja auki aamusta iltakymmeneen. Lämpömittari oli vain kivunnut +20 asteeseen, pojat mukana, ja takaraivossa jyskytti ajatus paluumatkasta. Shoppailuinto jäihin ja vain välttämättömät! Onneksi pongasin Ikean parkkikselta eläintarvikekaupan vastapuolelta, pojille saatiin ostettua monta isoa säkkiä omaa tuttua ruokaa ja kolmasosan halvemmalla kuin Suomessa. Oltiin katsottu etukäteen joku toinen kauppa, mutta se olisi ollut jossakin keskustan syövereissä. Vieressä oli myös elektroniikkaliike, josta mukaan tarttui pieni kahvinkeitin niin saa aamuisin vaihtelua murukaffeen ;)
Jerez vaikutti kyllä kivalta eläväiseltä kaupungilta. Kimmo halusi vielä Lidliin, joten googlemap taas tositoimiin ja näppärästi livuttiin Jerezin kaupungin läpi huudon saattelemana noin sadan kolmikaistaisen liikenneympyrän kautta. Mutta liitelikin löytyi, ja sitten kotimatkalle. Maps arpoi uuden reitin kotiin Villamartinin kautta, ja paluu tultua tietä pitkin oli tosi iso nou nou, joten kokka kohti Villamartinia.
Matka taittui ja hermot lepäsi aakeilla laakeilla. Vain yhdessä kohti tehtiin viba, kun muutamaa sataa metriä liian aikasin otettiin "käänny oikealle rampille"..., mutta sielläkin päästiin näkemään valoa tunnelin päässä, varjoliitäjiä, ja sitten ikävä kyllä taas oli sattunut myös liikenneonnettomuus. Jälkipuinti oli enää käynnissä, mutta kovin rytyssä autot olivat :(
Pientä neuvonpitoa käytiin ennen viimeistä vajaata 30 kilometriä kotoa, mutta muutaman kirosanan säätämänä sain tahtoni läpi, ja lähdettiin uudestaan lyhimmälle rotkotielle MA-8403 Rondan kautta kiertämisen sijaan. Se Rondan kautta meneminen ei kuitenkaan säästä vuoristoteiltä...Alkumatka tällä tiellä on mutkainen ja kapea, ja joku pappa siinä tuli tomerasti vastaantulevien kaistaa kohti, mutta onnellisesti sujui sitten ohitus. Tie on kuitenkin alun jälkeen suhteellisen leveä ja siinä on reunamaalaukset, toki suhteellisuuden taju on huimasti muuttunut täällä ;). Se rotkokohta on ihan hirveä ja kapea, mutta ei se loppupeleissä kovin pitkä pätkä ole...
Nyt en kyllä taas hetkeen lähde täältä autolla mihinkään kauemmaksi. Toivottavasti seuraava asuinsija on aavistuksen tasaisemmalla. Ei olisi mun paikka asua pitempään, ihana rauhallinen kylä, mutta cityt on on liian monen tunnin ja pelkokertoimen päässä. Rondan reissu ehkä joku päivä, ja sittenhän täältä pitää vielä ajella pois :). Malaga saa jäädä kokematta tällä erää, tie näyttää jo kartallakin sellaselta siksakilta, että noup meidän pitkulaisen valtamerilaivan kanssa.