Myrsky repii puita...

Maanantai-iltana tulee kaksi viikkoa Villenassa täyteen ja noin kahtena päivänä ei ole ollut myrskyä. Oululaiset pahanilmanlinnut ovat saapuneet kaupunkiin 😂. Ian sanoi, että on asunut täällä yhdeksän vuotta eikä ikinä ole ollut näin tuulista ja kylmää kevättä... Sen lisäksi, että tuuli on tosi navakka se on myös jäätävän kylmä. Pyykkivuori alkaa kasvaa, täällä ei ole kuivausrumpua, ja vaikka pyykit laittaisi parin sentin välein pyykkipojilla narulle kiinni, niin lähtisivät naapuripitäjään. Sähköt ovat onneksi pysyneet hyvin päällä, ja wifi pelittää loistavasti, joten työnteko sekä skype-palaverit ovat onnistuneet hienosti, kop kop. Mutta en valita, hurjan hyvin ollaan viihdytty, ja en vaan voi olla hehkuttamatta loistavaa vedenpainetta ja omaa aidattua tonttia jolla ei ulkopuoliset hyppele ikkunoiden takana ilmoittamatta!

Viriteltiin allasalueelle pyykkinarut ja kahtena päivänä on tuullut sen verran vähemmän, että ovat päässeet tositoimiin. Nopeasti kyllä pyykit tuulessa kuivuvat, jos narulla pysyvät 👍

Sunnuntaina myräkässä sitten pamahti ja räsähti, kun iso puu kaatui meidän talon päälle. Onneksi Ian oli paikalla, kun vähän aikaisemmin oli tullut leikkaamaan tontin heinikkoa lyhyemmäksi päältäajettavan ruohonleikkurintyyppisellä vehkeellä.  

Ensin tuli aamupäivällä toisesta puusta paksuja oksia alas...

...ja sitten rösähti toinen puu juuresta casan katolle

Polttopuita vuosiksi...

Ian tarkasteli tilannetta, ja totesi, että ilmeisesti katto säilyi suuremmitta vahingoitta ja alas tullut tiilikuorma oli vain katon reunatiiliä. Alkoi olla jo ilta, ja lupasi aamulla tulla värkkien kanssa sahaamaan puuta, ja heti maanantaiaamuna tulikin. 

Hurja sotku patiolla jo sahauksen alkumetreillä

Oltiin maanantaina apuna oksien, pölkkyjen ja risujen roudauksessa ja sahanpurun harjauksessa. Mutta sitten tuli tenkkapoo, kun niin reunalle oli puu kaatunut, että rakennustelineeltä eikä katolta oikein pystynyt moottorisahalla ottamaan sitä alas kattoa tai itseä vaarantamatta. Ian päätti käydä tilaamassa henkilönostimen, ja tuli sitten vielä kertomaan että nosturi tulee kuudelta ja hän itse puoli kuusi. Hämmennys oli suuri, kun oltiin viideltä syömässä ja portilta kuului tööttäysääniä. Pieni traktorikaivurihan se sieltä pyrki sisään. Vartijat kävivät jo aamupäivällä meidän portin takana tsekkaamassa tilanteen, kun Ian tuli peräkärryineen telineiden, tikkaiden ja moottorisahan kanssa, hyvin toimii prosegur systeemi. Päästettiin pelkästään espanjaa hablaava kuski pihamaalle ja tempaisi pikaisesti ja nätisti rungonlopun alas. Tosin sellainen rytinä-ääni lähti, että karvat nousi pystyyn. Hyvin on kyllä takapation betonointi tehty, hienosti kesti värkin painon. Tuonne nurtsialueelle syntyy syviä kuoppia pelkästään meidän lauman laukatessa, ilmeisesti jotain sisällissodan aikaisia tunneleita kulkee tontin alla.      

Onneksi ikkunoissa ja ovissa on kalterit

Hurja sotku, ja ollaan jo osa siivottu.

Ian jaksoi sahata auringon laskun jälkeenkin, me roudattiin puita ja harjattiin sahanpuruja. Pari lepakkoakin lävähti lahosta puusta, ja samaan syssyyn Ian kysyi, että joko on skorpioneja näkynyt, aiemmin jo kertoi että viime keväänä oli altaassa ollut käärme. Ötökkäfobiasta kärsivän paratiisilta alkoi tuntua ja kuulostaa tämä casa 😰 

Tiistaiaamuna tuntui jo luonnon aiheuttama kuntosali takajaloissa, mutta koska Ian pääsee oikeilta töiltään jatkamaan tätä projektia vasta sunnuntaina, niin päätettiin tiistaiaamuna siivota takapiha. Sahanpuru kun ikävästi kantautuu sisään poikien tassuissa, eikä olisi viikkoa jaksanut katsella järkkyä risumerta takapihalla. 

Joka päivä tällä viikolla on aamu alkanut jäätävän kylmällä jatkuvalla navakalla tuulella ja puuskissa käy päivittäin tuuli myrskylukemissa. Yölläkin pari kertaa herää aina tuulen ryskeeseen.

Koo lähti rohkeasti torstaina kaupunkiin parturoitavaksi. Pari-kolme ensimmäistä  liikettä oli ollut joko sulki tai ovikellojen takana, mutta oli lopulta löytänyt yhden avoimen oven ja marssinut sisään. Oli ollut kampaamon puolen ovi, mutta sieltä oli talutettu miesten puolelle ja istutettu tuoliin. Hetken odottelun jälkeen oli Serranon perheen Diegon veljen näköinen ukkeli astunut sakset kädessä selän taakse ja iskenyt kiinni kuontaloon espanjaa pulisten. Koo meinasi, että jos olisi nähnyt parturin etukäteen niin olisi paennut paikalta, mutta lopputulema oli ok. Oli suihkinut ensin saksilla reippaasti, sitten vanhanaikaisella partaveitsellä vedellyt korvien lähellä ja lopuksi pessyt ja föönännyt. Toki aina välillä oli näyttänyt, että käytä silmälaseja päässä ja mallaillut =D. Koko lysti vain 12 €

Eilen suunnattiin kohti Murciaa shoppailemaan ja paluumatkalla poikettiin mutka Torreviejan kautta, kun yksi kaveri on siellä kuukauden päivät viettänyt, ja ensi viikolla lennähtävät kotiin. Merenrannassa käytiin cafeteriassa porisemassa puolisentoista tuntia. Paluumatkalla vielä poikettiin isommalla 10 minuutin matkan päässä tien poskessa olevalla shopping mallilla Petrerissä, jonne mennään uudestaan, ja olisi varmasti korvannut Murcian reissun tarpeet... Taas löytyi uusi iso ruokakauppa, josta saa kaikkea, huippupaikka. Ja siinä ostarissa on liikkeitä vaikka joka lähtöön elokuvateatteria myöten ja kuppiloita & ruokapaikkoja, paikallinen ideapark varmaan. Hurjasti ei huvittanut laajemmin tutustua vielä myöhään eilen, pikaisesti ruokatarpeita viikonlopuksi Carrefourista ja kotiin, jossa lauma oli kiltisti odotellut päivän, vain mun hiiri oli pahoinpidelty, mutta sekin toimii vielä. Mitä lie päivän keskenään touhunneet, kun pienen pihailtaulkoilun jälkeen olivat ihan poikki?

Toro grande

La Mata, Torrevieja

Ensikosketus uuteen kotiin ja seutuun

Maanantai-iltana tosiaan saavuttiin Villenaan. Talon vuokraemäntä ja isäntä asuvat Englannissa, mutta heillä on täällä yhdeksän vuotta asustanut todella ystävällinen brittipariskunta Ian ja Sarah talonmiehinä, jotka sovitusti tulivat avaamaan meille ovet ja esittelemään paikat. Ensimmäinen ilonaihe oli ympäriinsä aidattu tontti, jossa ei asu ketään muita kuin me! Lähimpään naapuriinkin on ainakin sata metriä tontin rajalta. Hieman ankea alue tämä on, asutaan teollisuusalueen ja pellontyyppisen välimaastossa, mutta en kyllä yhtään valita. Jos Suomesta olisin tänne suorilta tullut, niin olisi varmaan ollut vinkumista kovastikin, mutta puolitoista kuukautta vuorilla on tehnyt tehtävänsä, ainakin toistaiseksi ja osittain, mun suhteellisuudentajulle 😉

Peltoa ja sähkölankoja toisella puolella, ja maatalo taustalla

Pojille oma iso aidattu  heinikkopiha

Pieni oliivipuupelto toisella puolella

Sarah neuvoi meille lähimmän automarketin, jonne saa valtamerilaivan parkkiin. Hanavesi on kuulemma puhdasta, mutta hekin käyttävät juomavetenä pullovettä. Minähän en edes hampaita ole koko aikana pessyt kuin pullovedellä niin alkoi jo tulla hoppu kahdeksalta kiinni menevään markettiin. Sanoi, että on ihan lähellä, mutta radan toisella puolella, ja jos juna tulee niin ottaa aikaa. En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitti, mutta sekin selvisi. Radanylitys oli T-risteyksessä, ja meidän piti kääntyä vasemmalle radan ylittävälle kadulle. Nooh melkein ehdittiin ennen kuin puomi sulkeutui meidän hyvällä tuurilla. Onneksi ei sentään ehditty mennä poikittain kadulle ja vielä isommaksi onneksi se katu oli yksisuuntainen. Odoteltiin joku kymmenisen minuuttia eikä mitään tapahtunut. Meidän takana tulevat oikealle haluavat pääsivät hienosti ohitse. Olisi ollut katastrooffi jos olisi ehditty siihen keskelle katua. Sitten lyhyt matkustajajuna puksutti raiteita, jonka jälkeen kesti vielä viitisen minuuttia ennen kuin puomit aukeni. Ilmeisesti varmassa vara parempi...Mutta naftisti ehdittiin shoppaamaan ensihätään ruokaa ja juomaa. Ja paluumatkalla sammahomma...melko vilkkaalta vaikutti Villenan junaliikenne😈. Kauppareissun jälkeen piti ensimmäiseksi testata tärkein, wifi. Hyvin pelitti eli työhommien puolesta voitiin huokaista. Petuukset ja yöppärit kaivettiin laatikoista, pitkä päivä takana ja nälkä, joten ostetun einespitsan lämmitykseen, mutta sitten tulikin tenkkapoo...

El horno

Kaasu-uuni, ja varmaan vielä vuodelta miekka ja kirves. En ole eläissäni nähnyt kaasu-uunia, tulee koko jutskasta mieleen jotain ihan hirveää kouluajan historian tunneilta. Edellisessä talossa oli kaasuliedet, mutta sähköuuni, ja niissä levyissäkin oli sellaiset autokipinät kuin suomalaisissa ulkokaasugrillihärpäkkeissä. Hetki meni ihmetellessä, mutta ilmoitustaululla neuvottiin vääntämään vipstaakkeli klo 8, pitämään pohjassa ja sytyttämään sytkärillä uunin pohjassa oikealla puolella olevaa pientä reikää. Tosi helppoa, not! Varsinkin kun pöydällä olleesta pitkänokkasytkäristä oli kaasu loppu. Mutta saatiin syttymään ja seuraavaksi sitten päästiin ihmettelemään että mistä hitosta sen tietää mihin lämpötilaan uuni lämpiää ja kauanko ottaa aikaa. Kimmo kaivoi googlesta tietoa kaasu-uuneista ja sieltä löytyi, että esilämmitykseen menee 20 minuuttia ja jonkinlainen haarukka tuohon 1-8 asteikkoiseen vipstaakkeliin. Pitää varmaan ostaa paistimittari niin päästään paremmin kärryille kapineen sielunelämästä. Tänään löydettiin jo kaupasta hautakynttiläsytkäri 👌.

Sarah tarjoutui esittelemään meille koirien kannalta tärkeimmät paikat ja tuli sovitusti eilen puoliltapäivin. Itse jäin purkamaan laatikoita ja lähtivät Kimmon kanssa turneelle. Olivat käyneet eläinlääkärillä, joka puhuu hyvää englantia, joten nyt on paikka tiedossa ja puhelinnro ell Veronicalle hätätapauksia varten, huh👍! Eläintarvikekaupassa olivat myös käyneet, ja sieltä sai vihdoinkin puruluita, pojat joutuvat nyt kyllä tottumaan valkoisten sijaan toistaiseksi ruskeisiin, kun niitä valkoisia 13 senttisiä boneseja ei vaan tästä maasta löydy, snif 😢.

Talo on ollut jonkun kuukauden tyhjillään ennen meidän tuloa, ja oli melko kolea kun tultiin. Mutta jo reilun tunnin kestäneeltä kauppareissulta palatessa eka iltana oli lämmennyt liiankin kovasti. Tökittiin termostaattia pienemmälle ja saatiin patterien hehku laantumaan. Tiistaiaamuna herättiin taas hurjaan kuumuuteen. Taas termostaattia pienemmälle, ja pystyi olemaan, kunnes kohta taas alkoi lämpö itsekseen nousta. Kimmo selvitteli taas googlen avulla eilen illalla/yöllä tuon Danfossin termostaatin sielunelämää, ja siinä on jotain kuusi eri ohjelmaa eri kellonajoille ma-pe ja sitten la-su toiset, voi hittu. Mutta Kimmo oli yöllä nakutellut kaikki ohjelmat läpi, joten nyt meillä pitäisi pysyä sisälämpötila patterien lämmityksen osalta noin 17 asteen paikkeilla 24/7. Toki aurinko lämmittää ja tuo systeemi ei jäähdytä, mutta nyt ei pitäisi patterien hehkua tulikuumina. Täällä on periaatteessa samanlainen öljylämmitys kuin Suomessa, ja samanmoinen iso öljysäiliö sivurakennuksessa kuin kotona, mutta sitä täytetään kahdella 25 litran muovikanisterilla, jotka me käydään itse tankkaamassa huoltoasemalla ja sitten Ian tulee kaatamaan ne säiliöön. Ja ei polttoöljyä vaan samaa dieseliä kuin autoon. Melko eksoottista 😜. Mutta vedenpaine on loistava 👌, enää ei tarvitse virua tuntia suihkussa, että saa shamppoot, hoitoaineet ja saippuat pois iholta.

Tiistai meni aikalailla tavaroita purkaessa ja työjuttuja tehden. Pojat viiletti pihalla. Huomattiin iltapäivällä, että allasalue on lukossa, eikä meillä olevista noin tusinasta avaimista yksikään käy lukkoon. Ian tuli mittaamaan dieseltasoa töidensä jälkeen viiden maissa, ja kysyttiin asiasta, niin meinasi että meidän pitää kysyä vuokraemännältä lupa. Pikkusen verenpaine kohosi, mutta onneksi tänään vuokraemäntä vastasi, että tottakai saatte sinne mennä ja aikoi soittaa asiasta Ianille. En tod. ole näillä keleillä menossa altaaseen, mutta tuo alue on siisti, niin siellä olisi kiva kelin salliessa auringossa työheltää laatoitetulla alueella.

Tänään lauma viiletti aamupäivän pihalla, ja puoliltapäivin laitettiin ne päivälevolle sisään talonvahdeiksi, ja lähdettiin ihan kahdestaan jalan tutustumaan kaupunkiin. Kivalta vaikuttaa, ja keskusta vartin kävelyn päässä. Kolme ja puoli tuntia viihdyttiin ja kahdeksan kilometriä saatiin mittariin. Hyvä ruokakauppakin löydettiin alle 20 minuutin tepasteluajan päästä kotoa. Taidetaan ainakin toistaiseksi enää vedet, viinit, oluet ja limpat hakea radantakaa Diasista.

Kävelykatuja

Patiolla 1,6 €:n oluset tepastelun lomassa

Tykkään kaupungeista!