Maanantai-iltana tosiaan saavuttiin Villenaan. Talon vuokraemäntä ja isäntä asuvat Englannissa, mutta heillä on täällä yhdeksän vuotta asustanut todella ystävällinen brittipariskunta Ian ja Sarah talonmiehinä, jotka sovitusti tulivat avaamaan meille ovet ja esittelemään paikat. Ensimmäinen ilonaihe oli ympäriinsä aidattu tontti, jossa ei asu ketään muita kuin me! Lähimpään naapuriinkin on ainakin sata metriä tontin rajalta. Hieman ankea alue tämä on, asutaan teollisuusalueen ja pellontyyppisen välimaastossa, mutta en kyllä yhtään valita. Jos Suomesta olisin tänne suorilta tullut, niin olisi varmaan ollut vinkumista kovastikin, mutta puolitoista kuukautta vuorilla on tehnyt tehtävänsä, ainakin toistaiseksi ja osittain, mun suhteellisuudentajulle 😉
 |
Peltoa ja sähkölankoja toisella puolella, ja maatalo taustalla |
 |
Pojille oma iso aidattu heinikkopiha |
 |
Pieni oliivipuupelto toisella puolella |
Sarah neuvoi meille lähimmän automarketin, jonne saa valtamerilaivan parkkiin. Hanavesi on kuulemma puhdasta, mutta hekin käyttävät juomavetenä pullovettä. Minähän en edes hampaita ole koko aikana pessyt kuin pullovedellä niin alkoi jo tulla hoppu kahdeksalta kiinni menevään markettiin. Sanoi, että on ihan lähellä, mutta radan toisella puolella, ja jos juna tulee niin ottaa aikaa. En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitti, mutta sekin selvisi. Radanylitys oli T-risteyksessä, ja meidän piti kääntyä vasemmalle radan ylittävälle kadulle. Nooh melkein ehdittiin ennen kuin puomi sulkeutui meidän hyvällä tuurilla. Onneksi ei sentään ehditty mennä poikittain kadulle ja vielä isommaksi onneksi se katu oli yksisuuntainen. Odoteltiin joku kymmenisen minuuttia eikä mitään tapahtunut. Meidän takana tulevat oikealle haluavat pääsivät hienosti ohitse. Olisi ollut katastrooffi jos olisi ehditty siihen keskelle katua. Sitten lyhyt matkustajajuna puksutti raiteita, jonka jälkeen kesti vielä viitisen minuuttia ennen kuin puomit aukeni. Ilmeisesti varmassa vara parempi...Mutta naftisti ehdittiin shoppaamaan ensihätään ruokaa ja juomaa. Ja paluumatkalla sammahomma...melko vilkkaalta vaikutti Villenan junaliikenne😈. Kauppareissun jälkeen piti ensimmäiseksi testata tärkein, wifi. Hyvin pelitti eli työhommien puolesta voitiin huokaista. Petuukset ja yöppärit kaivettiin laatikoista, pitkä päivä takana ja nälkä, joten ostetun einespitsan lämmitykseen, mutta sitten tulikin tenkkapoo...
 |
El horno |
Kaasu-uuni, ja varmaan vielä vuodelta miekka ja kirves. En ole eläissäni nähnyt kaasu-uunia, tulee koko jutskasta mieleen jotain ihan hirveää kouluajan historian tunneilta. Edellisessä talossa oli kaasuliedet, mutta sähköuuni, ja niissä levyissäkin oli sellaiset autokipinät kuin suomalaisissa ulkokaasugrillihärpäkkeissä. Hetki meni ihmetellessä, mutta ilmoitustaululla neuvottiin vääntämään vipstaakkeli klo 8, pitämään pohjassa ja sytyttämään sytkärillä uunin pohjassa oikealla puolella olevaa pientä reikää. Tosi helppoa, not! Varsinkin kun pöydällä olleesta pitkänokkasytkäristä oli kaasu loppu. Mutta saatiin syttymään ja seuraavaksi sitten päästiin ihmettelemään että mistä hitosta sen tietää mihin lämpötilaan uuni lämpiää ja kauanko ottaa aikaa. Kimmo kaivoi googlesta tietoa kaasu-uuneista ja sieltä löytyi, että esilämmitykseen menee 20 minuuttia ja jonkinlainen haarukka tuohon 1-8 asteikkoiseen vipstaakkeliin. Pitää varmaan ostaa paistimittari niin päästään paremmin kärryille kapineen sielunelämästä. Tänään löydettiin jo kaupasta hautakynttiläsytkäri 👌.
Sarah tarjoutui esittelemään meille koirien kannalta tärkeimmät paikat ja tuli sovitusti eilen puoliltapäivin. Itse jäin purkamaan laatikoita ja lähtivät Kimmon kanssa turneelle. Olivat käyneet eläinlääkärillä, joka puhuu hyvää englantia, joten nyt on paikka tiedossa ja puhelinnro ell Veronicalle hätätapauksia varten, huh👍! Eläintarvikekaupassa olivat myös käyneet, ja sieltä sai vihdoinkin puruluita, pojat joutuvat nyt kyllä tottumaan valkoisten sijaan toistaiseksi ruskeisiin, kun niitä valkoisia 13 senttisiä boneseja ei vaan tästä maasta löydy, snif 😢.
Talo on ollut jonkun kuukauden tyhjillään ennen meidän tuloa, ja oli melko kolea kun tultiin. Mutta jo reilun tunnin kestäneeltä kauppareissulta palatessa eka iltana oli lämmennyt liiankin kovasti. Tökittiin termostaattia pienemmälle ja saatiin patterien hehku laantumaan. Tiistaiaamuna herättiin taas hurjaan kuumuuteen. Taas termostaattia pienemmälle, ja pystyi olemaan, kunnes kohta taas alkoi lämpö itsekseen nousta. Kimmo selvitteli taas googlen avulla eilen illalla/yöllä tuon Danfossin termostaatin sielunelämää, ja siinä on jotain kuusi eri ohjelmaa eri kellonajoille ma-pe ja sitten la-su toiset, voi hittu. Mutta Kimmo oli yöllä nakutellut kaikki ohjelmat läpi, joten nyt meillä pitäisi pysyä sisälämpötila patterien lämmityksen osalta noin 17 asteen paikkeilla 24/7. Toki aurinko lämmittää ja tuo systeemi ei jäähdytä, mutta nyt ei pitäisi patterien hehkua tulikuumina. Täällä on periaatteessa samanlainen öljylämmitys kuin Suomessa, ja samanmoinen iso öljysäiliö sivurakennuksessa kuin kotona, mutta sitä täytetään kahdella 25 litran muovikanisterilla, jotka me käydään itse tankkaamassa huoltoasemalla ja sitten Ian tulee kaatamaan ne säiliöön. Ja ei polttoöljyä vaan samaa dieseliä kuin autoon. Melko eksoottista 😜. Mutta vedenpaine on loistava 👌, enää ei tarvitse virua tuntia suihkussa, että saa shamppoot, hoitoaineet ja saippuat pois iholta.
Tiistai meni aikalailla tavaroita purkaessa ja työjuttuja tehden. Pojat viiletti pihalla. Huomattiin iltapäivällä, että allasalue on lukossa, eikä meillä olevista noin tusinasta avaimista yksikään käy lukkoon. Ian tuli mittaamaan dieseltasoa töidensä jälkeen viiden maissa, ja kysyttiin asiasta, niin meinasi että meidän pitää kysyä vuokraemännältä lupa. Pikkusen verenpaine kohosi, mutta onneksi tänään vuokraemäntä vastasi, että tottakai saatte sinne mennä ja aikoi soittaa asiasta Ianille. En tod. ole näillä keleillä menossa altaaseen, mutta tuo alue on siisti, niin siellä olisi kiva kelin salliessa auringossa työheltää laatoitetulla alueella.
Tänään lauma viiletti aamupäivän pihalla, ja puoliltapäivin laitettiin ne päivälevolle sisään talonvahdeiksi, ja lähdettiin ihan kahdestaan jalan tutustumaan kaupunkiin. Kivalta vaikuttaa, ja keskusta vartin kävelyn päässä. Kolme ja puoli tuntia viihdyttiin ja kahdeksan kilometriä saatiin mittariin. Hyvä ruokakauppakin löydettiin alle 20 minuutin tepasteluajan päästä kotoa. Taidetaan ainakin toistaiseksi enää vedet, viinit, oluet ja limpat hakea radantakaa Diasista.
 |
Kävelykatuja |
 |
Patiolla 1,6 €:n oluset tepastelun lomassa |
 |
Tykkään kaupungeista! |