Como-järven majoitus oli muuten hyvä, mutta kolmen ison suhteellisen hyvin käyttäytyvän koiran vierailu stressasi naapurin-isäntää, jolla oli kaksi aussia, jotka kuulemma olivat valmiita tappamaan meidän koirat…, ja häntä myös häiritsi, että meidän belgit nosti jalkaa hotlan parkkiksen ja tien välissä olevaan kiviaitaan… Suihkun vedenpaine oli myös ihan onneton, joten ei kyllä suosituspisteitä hurjasti majapaikalle satele, mutta tilavaa, hyvät sängyt ja rauhallista oli. Hotlan pitäjät eivät asuneet paikassa, ja lähtivät kotiinsa kahdeksan aikaan illalla, eikä muita vieraita ollut, joten heposet, aasit, muulit, me ja naapuritontin aavistuksen vihamielinen isäntä oltiin ihan keskenään säkkipimeässä maaseutumiljöössä yöt. Tullessa olin jo valmis lähtemään saman tien matkaan kohti kotia, mutta niin sänky, tyynyt ja peitto vei voiton, ja töitäkin saatiin wifiyhteyksillä tehtyä, joten kaksi yötä pötköteltiin & työhellettiin, ja päivällä tutustuttiin Comoon & Cantuun. Perjantai-iltana noutopizzan jälkeen alettiin ladata offlinekarttoja googlemapsiin ja ihmetys oli melkoinen, kun tajuttiin, ettei Sveitsin rajalle ole kuin 10 minuutin matka…maantiedon oppiminuutit.
Lauantaiaamuna (22.4) puoli kymmeneltä startattiin kohti Sveitsiä,
majapaikan pariskunnan saatesanoilla, että teidät pysäytetään tullissa, ainakin
jos pojat haukkuu, ja ottaa ainakin tunnin tsekata niitten paperit ja auto.
Nooh, pojat olivat tullissa hiljaa, ja tullikaiffari ei ollut kiinnostunut
mistään papereista eikä passeista vaan ohjasi vain parkkiin ostamaan
tstokopista 40 € motarimaksutarran tuulilasiin. Kätevää.
Upeaa oli ajella
Sveitsissä, hyvät tiet vuoristomaisemissa ja aivan järjettömän siistiä
kaikkialla ml yleiset tienvarsivessat: vesikäyttöisiä, saippuaa, paperia,
siivotaan vähintään tunnin välein ja ilmaisia…huippua!
Liechtensteiniin mennessä eksyttiin vielä tietyön ansiosta
aivan upealle Heidilandin laitamille, jossa saatiin vuoristoniityllä käyttää
pojat kunnon lenkillä, ja tietenkin itelle taas supersiisti yleinen
sisävesivessa täydellä varustuksella, kyllä saisi suomalaiset ottaa oppia.
Liechtensteinin rajalla oli vain neljä lipputankoa. Ajettiin minivaltion läpi,
jossa oli yksi päätie ja asutusta tien molemmin puolin noin 10 km matkalla.
Tosi super super pieni ja hiljainen valtio. Stopattiin jaloittelemaan & kaffelle
pääkaupungissa Vadusissa ja samalla sattumalta bongattiin Vaduzin linna vuoren
rinteeltä.
Valokuvien jälkeen matka jatkui ja jälkeen palattiin muutamaksi kilometriksi
Sveitsin puolelle ja sitten siltaa pitkin taas Reinin yli Itävaltaan. Tullissa oli stoppimerkki, mutta ei henkilökuntaa. Rajalla
oli myös taulu, jossa kehotettiin menemään reilun kilometrin päässä olevalle
huoltoasemalle ostamaan tarra tuulilasiin motaria varten. Piskuiselta
huoltoasemalla shopattiin kymmenen päivän tarra vajaalla yhdeksällä eurolla himppasen
päälle kahdenkymmenen kilsan matkaa varten Saksan rajalle, jossa ei taaskaan
minkäänlaista tullia ollut.
Saksan puolella sateli vettä kuuroittain ja
maisemat oli tappavan tylsät Sveitsin vuorien jälkeen, mutta onneksi matka
taittui ripsakasti pitkin autobaanaa. Huoltoasemat olivat Etelä-Saksassa
harvassa, onneksi P-alueita oli, niin sai lauman jaloiteltua jotenkuten.
Neunstadin/Röhlingenin huudeilta löytyi iltapalaksi itselle italialaishenkisesti
hyvää pizzaa ja vihdoin Göttingenista iso turvallisen tuntuinen huoltoasema
pieniä autounosia varten. Yritettiin aina katsoa sellaisia uniasemia missä
olisi paljon rekkoja nukkumassa ja asema 24-h auki, jotta vessaan pääsisi.
Saksan läpiajo etelästä pohjoiseen oli kyllä tosi tylsä ja hurjasti pitkiä
tietöitä hidastamassa matkaa. Ajoratamaalaukset olivat paikoin tosi huonot, ja
yön pimeinä tunteina oli jo vaikeaa välillä hahmottaa tien mutkia. Onneksi
kolmikaistaisella suhteellisen autiolla tiellä ei tarvinnut ihan omalla
kaistalla koko aikaa pysyä. Autonvaihto tehokkaampaan käväisi mielessä, kun
valtamerilaiva alkoi hyytyä mäkiin, ei jaksanut juurikaan satasta lujempaa punnertaa
kaikkia motarimäkiä ylös.
Tanskan isoimman saaren läpiajo oltiin päätetty vaihtaa
autolauttaan, jota tosin olin ajatellut lähinnä lossiksi. Hienon sillan yli
Fehmarnin saarelle ja sieltä keikkuvalla Skandlinesin autopurkilla
Puttgardenista Tanskan Rodbyhyn.
Satasella sai keikkua 45 minuuttia merellä, toki säästettiin aikaa
ja kilometrejä, mutta pikkuinen täynnä oleva purtilo kyllä keinahteli
sivutuulessa siihen mallin ettei oikein nauttinut merimatkasta. Ei myöskään
kahvista, sillä se olisi maksanut käsittämättömät 4,27€/pikku pahvimuki.

Rodbystä Köpikseen oli noin 150 kilometriä ja matka taittui joutuisasti muutamalla jaloittelupysähdyksillä ja siltakuvilla Farossa.
Köpiksestä the Sillan yli Malmoon, ja ensimmäisestä kertaa jumituttiin maksuportille
kun muoviraha ei kelvannutkaan koneelle. Kokeiltiin Kimmonkin korttia, muttei
workkinyt sekään. Piti hälyttää namikasta hlökunta paikalle ja kärttyinen setä
raahusti kovassa tuulessa koppiin. Suostui kuitenkin ruåtsin sijaan taalamaan
engelskaa, mutta moitti, että pitää ensin valita maksaako debitillä/kreditillä .
Joopa joo kun ei päästy valintavaiheeseen, kortin sisääntyönnön jälkeen
automaatti pyöritti vain hiiriympyrää ja sylkäisi sitten kortit pihalle…Kortti
vörkki kuiten setään käsivehkeessä, joten saatiin siltamaksu kuitattua. Oltiin
kyllä jo niin monta erilaista vempuletta selvitetty, että ihan turhaan setä
käyttäjää mollasi 😈
Ensimmäistä kertaa oli kunnon joukkotarkastukset Ruotsin rajalla,
yksikään auto ei päässyt läpi ilman passitsekkiä. Ruotsalaispoliisi katsoi
passit, kysyi mitä on kyydissä. Kerrottiin että koirat & omia tavaroita ja
päästiin jatkamaan matkaa. Hurjan ystävällinen oli tämäkin tullipollari.
Poikien passeja ei taaskaan tarvinnut esitellä, ihan turhakkeita olivat koko
reissun 😉 Hieman kyllä hirvitti, kun siinä maksuporttihässäkässä odotellessa
näki miten tyhjensivät autoja. Olisi saattanut jokunen tunti vierähtää kun valtamerilaivan
muuttokuorma olisi purettu pihalle, tutkittu ja lastattu uudelleen kyytiin…
Koo oli vänkärin paikalla hieman tutkinut googlemapsia ja
kehitellyt, että ajetaankin Malmöstä rantoja pitkin Tukholman suuntaan Kalmarin
kautta. Vastustin heti, mutta jostakin syystä, laitetaan vaikka väsyn piikkiin,
annoin periksi joka oli iiiiiiso virhe! Tietöitä, kylien läpi ajelua, jatkuvaa
nopeudella pelaamista 110-90-70-50-30 ja tuhansia hiton tolppapoliisikameroita
heti nopeusrajoituksen vaihtumisen jälkeen. Onneksi ne oli aina merkitty
sinisellä kamerakyltillä, niin vähän herätti polkaisemaan jarrua, toki vänkärin
penkiltä joutui puolin ja toisin kiljaisemaan kamera huutoa, mutta ei ainakaan
näkyvästi räpsähtänyt.
![]() |
Torsåsin vesivessa |
Kristianstadissa
saatiin vatsantäytettä kivasta kylätavernasta ja Torsåsissa saatiin
ulkoilutettua koirat kivalla rauhallisella L-alueella. Tulipahan tuokin E22-tien reitti ajettua (ei
koskaan enää uudestaan) ja bongattua tien vierestä jokunen peura tai mitä lie
hirvieläimiä ja samalla todettua, että liikenneturvallisuusihmiset ovat
Ruotsissa vielä pöljempiä nopeusrajoitusten ja valvontakameroiden sekä keski-
ja reunakaiteiden suhteen kuin Suomessa.
Olin vielä Saksassa elätellyt haavetta mennä ruottinlaivalla
Tukholmasta Turkuun, mutta tietöiden takia ensiksi kaatui haave yölaivasta ja
sängystä. Aamuseiskan kieppeillä olisi lähtenyt päivälaivat, mutta päädyttiin
monen jappasun jälkeen, ajelemaan tietä pitkin hohti Haaparantaa. Tukholmassa
googlemap ajatti yöaikaan ihme kiepautuksen kautta, olisi varmaan suorempaakin
päässyt, ainakin rekat jatkoivat opasteiden mukaan, mutta me surffattiin
pikkuteitä ja tunneleita jossakin ratapihan lähettyvillä. Tavoitteena oli
päästä Uppsalan pohjoispuolelle ennen aamuruuhkia, ja siinä onnistuttiin.
![]() |
Tönnebron huoltoaseman ranta |
Herättiin Tönnebrosta huoltsikan pihalta hienoissa järvenrantamaisemissa ja
laumalle löytyi hyvät lenkkimaastot. Siten alkoikin kidutus, noin kahden kilsan
välein oli iso opaste joka kertoi kuinka monta sataa kilometriä on Haaparantaan 😡 Harmångerista löytyi hyvät vessat ja kaffetta. Lumiraja tuli vastaan
Sundsvallin lentokentän huudeilla ja järvetkin oli vielä jäässä.
![]() |
Höga Kustenin silta |
Höga Kustenin
sillan jälkeen löytyi huippupaikka tauolle. Hotellikahvilan ulkorakennuksessa oli
taas hyvät siistit vessat ja upeat lenkkipolut laumalle.
Umeån Ikeassa käytiin
lihapullalounaalla, jännä kun lentokenttä oli ihan vieressä, niin koneet
pyyhälsivät tosi matalalla parkkiksen ja ostoskeskuksen päältä. Jotenkin olin mielessäni ajatellut Ruotsin E4
tien motariksi, mutta se oli kaikkea muuta muutamia pieniä oikeita motaripätkiä
lukuun ottamatta. Jatkuvia nopeusrajoituksen muutoksia, poliisikameroita ja
kyliä mahtui myös Tukholman pohjoispuolelle. Ruotsi on kyllä kaideurakoitsijan
unelmakohde. Suurin osa matkasta ajettiin kaiteiden välissä. Toisaalta helppoa,
tässä ajan enkä muuta voi… Ei tarvinnut ohituspaikkoja kytätä, ja
ohituskaistoja oli suhteellisen tiheään, mutta panee kyllä miettimään että mitä
jos auto hajoaa kaiteiden väliin, rengas puhkeaa tai hälytysajoneuvolla on kiire.
Keskikaiteen vielä ymmärrän, mutta miksi loivassa luiskassa pitää oikealla
puolella olla myös kaide?
Kalixin supermarketista löytyi illalliseksi tosi hyvä
salaattibaari, nam, ja puoli kahdeksalta oltiinkin jo livuttu Tornioon ilman
rajamuodollisuuksia. Hyvin ehdittiin vielä Mäntylän Saleen shoppaamaan kahvia
ja maggaraa. Hieman purettiin autoa ja painuttiin omaan kotisänkyyn.
Kuudessa vuorokaudessa 4900 kilometriä, ja sentään kaksi
yötä nukuttiin Comossa motellissa menomatkan Tukholmasta kolmessa vuorokaudessa
Etelä-Espanjaan sijaan. Olisi ehkä voinut vielä rauhallisemmin matkata. Hieman
usvaisessa tunnelmassa meni matka, ja ajantaju jotenkin katosi kun jälkeenpäin
muistelee... mutta rattivuorossa olija oli kyllä aina ajokuntoinen ja levännyt
eikä lurpsahtamisia tapahtunut. Vajaa viikko on univelkoja makseltu pienissä
erissä pitkin vuorokautta, ja päivät vieläkin vähän hakusessa, mutta ihana olla
kotona. Kyllä Suomessa on asiat hyvin. Erilainen talvi ja reissu kyllä kannatti
ja opetti paljon, isoa kokemusta rikkaampana jatketaan. Kun aika kultaa hieman
muistoja niin voisi vaikka lähteä uudestaan pitempään reissuun, mutta nyt
ainakin hetki nautitaan suomalaisesta laaturuuasta, hanavedestä,
aukioloajoista, kylmyydestä, sateesta, ympäristön puhtaudesta ja kalliista
hinnoista sekä kesän valoisuudesta, näin pikaisesti listattuna 🙌
Iso kiitos kaikille, jotka mahdollistivat tämän talvikauden reissun eli talon ja Nallen kaitsijalle Katjalle ja Nallen hoitamisesta Tainalle sekä Iisalmeen Nallen Sälevän leireistä.
Iso kiitos kaikille, jotka mahdollistivat tämän talvikauden reissun eli talon ja Nallen kaitsijalle Katjalle ja Nallen hoitamisesta Tainalle sekä Iisalmeen Nallen Sälevän leireistä.