Skotlanti 29.8.-5.9.2018 -Osa 2: Invernessistä Ouluun

Helpotus oli suuri, kun aamu valkeni Kirkhillissä ja oltiin saatu nukuttua muutama tunti hiljaisuuden retriitissä. Toki uusi piirre muutenkin unihäiriöiselle ilmaantui…unissakävely, olin käynyt aamuyöstä vetämässä vessan, sen jälkeen yrittänyt mennä kaappiin, ja sen jälkeen toiseen kaappiin joka oli pultattu kiinni… Mutta aamiaisen jälkeen pikaisesti startattiin kohti Loch Nessin länsirantaa etelän suuntaan. Maisemat alkoivat vihdoinkin muistuttaa enemmän omaa telkkusarjoista saatua mielikuvaa Skotlannista. Hetikohta ekalle p-paikalle piti stopata. Muistutti kyllä enemmän ohituspaikkaa tai bussipysäkkiä, mutta P-merkki siinä oli. Toinen stoppi oli Urquhartin linnan/linnoituksen rauniot ja siellä tepasteltiin reilusti yli tunti Loch Nessin rannalla, mutta hirwiötä ei näkynyt. Päivän porrastreeniosuuskin tuli kuitattua, kun ensin linnan alueelle laskeuduttiin, sitten noustiin takaisin kukkulalle ja tultiin alas, sitten kivuttiin torniin ja sieltä vielä laskeuduttiin kellariin, sitten taas takaisin kipuaminen parkkikselle. Ei se paha ollut, ja kaikki piti nähdä, vaikka tällä kertaa jo Koo sanoi, ettei kivuta torniin vaikka sen idea koko linna oli… Otti kyllä voimille ”aavistuksen” väsyneenä, Edinburghin jälkeen pikkuvarpaissa rakot, ja yli 20°C lämmintä jo aamupäivästä…

Urquhartin raunioilla Loch Nessin rannalla

Ei purrut hirwiö varpaasta ja lämmin oli vesi

Loch Ness

Loch Nessin eteläkärjessä Fort Augustuksessa oli seuraava stoppi. Hurjasti turisteja, mutta päästiin näkemään sillan pyörähtäminen puis tieltä veneiden lipuessa kanavassa järvien välillä, kun oltiin taas lounaspiknikillä kanavan varrella. Vaikka turistirysältä kylä vaikutti, isot parkkisalueet ja hurjasti busseja, niin ei pahat hinnat. Skottilaisen pillipiiparin auto oli meidän koslan vieressä parkissa niin nähtiin myös heidän raadollisempi puoli, sen lisäksi että puhaltavat päivät vinkulipillimusiikkia pellevaatteissa pihalla niin lukevat tauolla paperilehtiä takakontissa... 

Tie jatkui mutkaisena, mutta satuttiin bongaamaan Oichin siltanähtävyys ja kurvattiin sivuun. Silta vaappui, natisi ja vingahteli askelten alla, mutta rohkeasti varoen hipsuteltiin edestakaisin, ja Koo ilmeisesti oli luottamuksen arvoinen kuvaaja niin joku mies pyysi ottamaan kännykällään hänestä kuvia sillalla. Tämä ei tod. ollut turistirysäpaikka vain me ja hän :)

Brigde of Oich

Päätiesilta, jonka yli ajettiin natisevalta kuvattuna. Maisemat alkoi olla 😍

Fort Williamsissa oltiin tylsiä ja mentiin mäkkäriin, toki ei ihan ekalla osuttu oikeaan ympyrän reikään tai siis oikeaan vasempaan, mutta uukkarin kautta kiusalliseen kahvihampaan kolotukseen ja toilettitarpeeseen tuli helpotus, ja alle punnan kanaburgerit syöpästiin kyytipojaksi, ja yksi sundaejätski puoliksi. Sitten maisemat lähtikin laukalle💓 Jösses, ois voinut lyödä parkiin ja vaan tuijotella. Vähän Ballachulishin jälkeen etelään löytyi leväkkialue pusikosta, josta lähti myös kävelyreittejä. 

Matkaa oli kuitenkin jatkettava, ja maisemat vaan paran. Ei kuitenkaan ihan kaikkialle voinut valitettavasti pysähtyä, piti ihailla kulkupelistä sen minkä uskalsi...Hitokseen stressaavaa ajaa vänkärinäkin väärällä puolella. Pitää olla navigaattori, tuijottaa ajolinjoja, maalimerkintöjä, liikennemerkkejä, opasteita (jotka on yleensä näköjään tässä maassa ihan liian myöhään) nopeusrajoituksia joita ei ole merkattu jne...Mutta seuraava purosiltanähtävyys oli taas ajoissa merkitty niin stopattiin toilettitauolle Orchyyn. Seurapiirirakko on jollakin muulla kuin mulla ;) Käytiin katsomassa silta, ja mentiin kylän majataloon, Koo otti kakunpalan ja kahvin, ja minä tilasin tässä vaiheessa pienen siiderin, no ei ollut pientä eikä normia vaan jättipullo Magnersia, ja koko satsi reilusti alle £10. Hurjasti vaelsi reppureissaajia "hotlaan", tässä oli tosi uuden näköisiä rivariasuntoja omilla puronäköaloilla ainakin parikymmentä huoneistoa vanhan perusinnin takana. Hassuin oli mies, jonka rinkan päällä oli mustekaloilla kiinnitettynä kananmunakenno, en oo ennen tiennyt että niitäkin kannattaa vaellukselle eväiksi ottaa =D. Ja Koo pääsi taas kuvaamaan, nyt vaellukselta tullutta aasialaispariskuntaa oluttuoppien kanssa, the luotettava valokuvaaja.

Bridge of Orchy

River Orchy

Patiolla päätien varressa Orchyssa, siisti toiletti oli, ja ystävällinen palvelu baarissa

Matka jatkui Loch Lomondin rantoja pitkin kohti Dumbartonia, jossa oltiinkin yllättäen hyvissä ajoin ennen ilmoittamaamme klo 19:ta. Auto parkkiin uuden lyhyen kotikadun varrelle, ja käytiin vähän jaloittelemassa. Missään ei näkynyt Hillview kylttiä, meillä ei ollut tietoa mikä numero, ja edellisen yön jälkeen odotukset ei olleet kovin korkealla...Oltiin luettu nyt rivien välitkin, ja oletus oli huone jaetulla keittiöllä. Omistaja soitti varttia vaille seitsemän, että oletteko jo lähellä, ja toivotti tervetulleeksi nro kymppiin. Rappukäytävä oli järkytys valoisan aikaankin, ja aattelin jo kääntyä takasin, siisti tavallaan mutta epämääräisen pelottava, kaakeleita, ihme väreillä maalattuja betoniseiniä, korkeaa tilaa, sähköjohtot epämääräisesti...mulla taitaa olla lapsuuden traumoja Pakkahuoneenkatu 9 kellarista...ja vilkas mielikuvitus. Ylimpään kerrokseen kivuttiin ja omistaja esitteli huushollin. Vähän pökerryksissä taidettiin olla molemmat, kun olohuoneeseen mentiin juttelemaan ja hän esitteli yleisiä asioita, ja kaupunkia, sitten marssittiin kiltisti perässä keittiöön, kun esitteli lämmityssysteemiä. Mulla iski hätä ettei ole omaa vessaa, kun yhden kylppärinoven vain ovensuussa näin, ja sitten vasta selvisi, että koko huusholli on meidän💗 Ihan super, jos ikinä Glasgown huudeille eksyn niin tämä on number one👍

Oo, nämä kaikki aukot on vain meidän käytössä =D

Isäntä kertoi että lähellä on 24 h kauppa, joten sinne siis navigoitiin autolla, ja oli valtava "cittari", sieltä shopattiin ilta-/aamupalatarpeet ja yritettiin metsästää Dumbartonin linnanäkymiä hetki autolla kruisailemalla, mutta ei löytynyt. Mentiin takaisin asuntoon, hetki valvottiin, mutta hyvät unet saatiin. Aamulla ei ois mieli tehnyt lähteä pois. Kun lisää kampetta autosta aamulla haettiin, niin ihana bortsu tuli alakerran asunnon avonaisesta ovesta tervehtimään käytävään, aluksi kyllä ryysäsi vahtihaukkuen ovesta, mutta tunnisti heti koiraihmiset ja oli kovin rapsutettavaa mallia 😍. Venytettiin lähtöä melkein yhteentoista, alkoi reissuväsy painaa. Päädyttiin ratkaisuun että, jätetään Glasgown city väliin ja käydään vain jättimäisessä Intu Braeheadin shopping centerissä. Siellä vierähtikin hetki, ja sen jälkeen lähdettiin kohti viimeistä majapaikkaa, Bathgatea. No ei mennyt ihan ohjeiden mukaan nelikaistaisella ajo, ja päädyttiin kuitenkin Glasgown keskustan kaduille joen toiselle puolen. Yksi pikku fiba taas vasen/oikea osaston ymmärryksessä, mutta luovittiin toiselle motarille kohti majapaikkaa. Oli kyllä hiton vaikea kartanlukijanakin pitää auto motarilla, kertauskurssin Koolle pidin, että jos tiheää pikkuviivaa tulee niin pysy sen oikealla puolella, ja hetkeksi kun herpaantui katse karttaan niin jo oli onnistunut taas liukumaan jollekin rampille...

Bathgateen kuitenkin löydettiin muutaman lasketaan uutta reittiä kautta..., ja käytiin mutka Tescossa tankilla ja ostamassa £3:n sämpylä, juoma & raksupussi lounastarjous, ja luovittiin gmapin avulla jopa yllättäen suoraan sieltä hotlalle. Autot ajaa takakautta, joten hieman ahdisti ympäristö, mutta taas ennakkoluuloja, kävelykatu oli nurkan takana ja itse paikka ihan ok. Vessa/kh tosin haisi homeelle tai viemärille, mutta vimppa, ja yksi yö...ja yksityisempi mitä toissayö, kun kuitenkin 10 huonetta ja pubi alakerrassa. Kylän/kaupungin The Pandassa käytiin syömässä maittavat kilhomit kanacurrya ja Koolla jotain kuningasrapuriisihässäkkää, ja alakerran pubista jälkkärijuomat ja unten maille. Toisen kerran olin kävellyt unissani, heräsin kahvikuppi kädessä, onneksi oli tyhjä...Neljän jälkeen tosiaan herättiin tai ainakin yritettiin, paljon murukahvia koneeseen ja suihkuun, jonka hana oli eksoottisin ikinä ennen kohtaamani...huriseva iso pönttö. Hyvissä ajoin ennen seitsemää lähdettiin kohti kenttää, jonne oli vain 20 km, mutta motari olikin tukossa. Hitaasti soljui liikenne, ja Koolle iski puolipaniikki, vaikka aikaa oli. Siirryttiin pienemmälle rinnakkaistielle, mutta sielläkin oli ryysis ja hetken päästä näkyi, että viereisellä motarilla liikenne soljui paremmin. Aika monta kirosanaa taas kuulin ja monta itsekin päästin, kun toinen ei ole ensimmäinen poistumisreikä, mutta hyvin päästiin loppupeleissä auton luovutukseen muutaman mutkan kautta. Luovutuskin oli tyly, poju kiersi autoa pitkään ja sanoi ok... piti itse kysyä mihin päin pitää suunnata jos haluaa vaikka lennähtää täältä puis...huiskasi epämääräisesti kädellä, että viisi minuuttia tuohon suuntaan ;) Pikkuinen on Edinburghin kenttä edelleen, mutta hieman palvelualttiutta...

Ei muuten oltu myöhässä ruuhkasta huolimatta, Finskillä ei ollutkaan baggege droppia automaatilla eikä finskin inhimillistiskitkään olleet jostakin ihme syystä auki. Hyvin jäi aikaa rupatella jonon hännillä, toki reissun parhainta selkokieli englantia puhuvan ukkelin kanssa Brexitistä ja muista päivän polttavista poliittisista aiheista, kun lievä aamuärsytys ja siihen vielä jonotusvitutus oli päällä, mutta kovin ystävällisesti yritin smalltalkiin osallistua. Kun tiskit saivat auki, niin yllättävän nopeaa jono eteni ja turvatarkastus oli iisi, ei tutkittu tavaroita eikä varsinkaan kopeloitu tai käsketty nostaa paitaa, että voivat mahaa pyyhkäistä... trauma jäänyt Dubrovnikista...Aamupalaleipäset ehdittiin kuiten syöpästä, ei ole pahat kenttälisät EDIn kentällä, alle kymmenen punnan saatiin juomat ja leivät :O Portti vaihtui 5:stä 24:seen ja himmeä bussikuljetus oli Norran operoimaan koneeseen, pientä pintasäätöä... Ja ei oisi ollut portillekaan hoppu...Ensin odotettiin rappukäytävässä, sitten kun bussi tuli niin virkailija lätkäsi avoimen ulko-oven kiinni ja lukkoon. Meillä kyllä oli varmaan parempi ilma hengittää ja muutenkin olla kuin sillä eka bussilastilla, joka oli haalattu koneen viereen varmaan 20 minuuttia aiemmin ja odottelivat onnikassa kuumalla kentällä, kunnes meidän jälkipoppoon bussi saapui ja molempien bussien ovet avautuivat yhtäaikaa. Jäätiin suosiolla kentälle seisoskelemaan, kun porukka rynni kohti embraerin etuportaita. Ainoastaan yksi mies meidän lisäksi jäi myös odottelemaan rauhassa. Jokunen älysi mennä takaportaista. Vahti yritti kysellä rynniviltä porukoilta, että mille riville ovat menossa, ja käyttäkää takaportaita myös jos peräpään penkit =D APUA...meidän edessä koneeseen marssi aasialaistyttö jolla oli neljä käsimatkatavaraa, kapsäkki, kaksi reppua ja dumboiso marketin paperikassi täynnä pehmoleluja ja ruokia...Meillä oli tällä kertaa paikat kutosrivillä niin ihan oikeutetusti mentiin koneeseen vimppana eikä viimeisen kuulutuksen turvin ;) Kahvit ja vedet join, ja sitten Koo herätti, että nyt ollaan Helsingissä, hyvin unetti ja nopsaa meni vajaa kolme tuntia. Meille epätyypilliseen tyyliin oli vaihtoaikaa Hki-Vantaalla ettei tarvinnut otsa hiessä laukata portilta 53 portille 13...ehdittiin jopa Whopperi syödä puoliksi Burger-Kingissä. Passintarkastuksessa oli ruuhkaa, ja isosti, mutta automaateilla ei, ja minunkin passi suostui onneksi yhteistyöhön...menomatkalla värkki sanoi, että mene virkailijan luo..Silloin aamulla hyökkäsin jonottomalle crew/priority tiskille, toki kohteliaasti kysyin, että saanko tulla tähän, ja pääsin nopsaa läpi, muutaman kyssärin kautta (mihin menossa, kuinka pitkään aioit olla). Paljon oli poliiseja liikkeellä Hki-Vantaalla, hauskin oli t-paidassa ja liivissä kitarakotelon kanssa vastaan tuleva :o. Oulun koneessa oli suulas kapteeni Nyström tjsp, höpötteli jo portilla, että on pikalento, eikä oikeastaan ole edes lento vaan hyppy Ouluun, ja jotain muuta puuta heinää, ja kaikki kolmella kielellä, radiotoimittajat on erikseen...Ei kuitenkaan ollut yhtä paha kuin joku kymmenen vuotta sitten vielä enemmän puuta heinää koko ajan höpisevä kapu, se kertoi ihme tarinoita koko lennon mm. Pyhäjärven yli lennettäessä kuolleista isovanhemmistaan ja rauha heidän sielulleen jne.... Mutta tämän lennon alkuhöpinöiden hiljennettyä nousuun, kone teki pariin otteeseen melko inhottavalta tuntuvia teräviä sivuttaisliikkuja. Turvallisesti kuiten laskeudutiin ajallaan Ouluun. 

Kaikenkaikkiaan todella kiva ja mielenkiintoinen reissuviikko, mutta myös äärimmäisen naatti ja väsynyt olo, ei ole ehkä kuitenkaan mun juttu vaihtaa joka yö "hotlaa" ja istua epämääräisesti liikkuvassa autossa 10/h vrk tiitteränä...tykkäsin kyllä tavallaan ja maisemat oli 😍, mutta nyt tarvii palautua ja ajan kullata muistoja;)

Skotlanti 29.8.-5.9.2018 -Osa 1: Oulusta Invernessiin

Kimmo oli pitempään jo vinkunut Skotlantiin, joten sinne siis. Huhtikuussa oltiin viikko helteisessä Dubrovnikissa, ja kuuman Suomen kesän jäljiltä viileä ja sateinen saarivaltion ilmasto kuulosti hyvältä...toisin kyllä kävi. Viikon aikana satoi päiväaikaan yhteensä noin 10 pisaraa, ja parina yönä hentoisesti oli räpsinyt muutaman. Aurinko paahtoi kuumasti joka päivä, aamuisin oli vähän viileämpää, mutta yöllä alimmillaankin reilusti yli kymmenen astetta. Perinteiseen meidän tyyliin herättiin keskiviikko aamuna reilusti ennen kahta yöllä pakkaamaan klo 5:50 Oulusta lähtevälle aamulennolle, ja jostakin syystä oltiin ensimmäistä kertaa päädytty vain yhden ruumaan menevän kapsäkin kanssa reissuun lähtemään, mutta kamat saatiin ahdettua laukkuun ja reppuihin, ja kentälläkin oltiin meille epätyypilliseen tapaan hyvissä ajoin.

EDINBURGH -paljon vanhoja ruskeita taloja ja kirkkoja, eläväinen city

Lennot sujui hyvin, ja aikataulussa oltiin perillä Edinburghissa. Laukkua joutui odottamaan yllättävän kauan, kun kenttä kuitenkin kohtuullisen pieni. Kentältä pääsi näppärästi kaupunkiin bussilla alle puolessa tunnissa, tiketti kustansi £4,5 ja bussissa oli freewifi. Heti bussista ulos astuessa ylhäällä kukkulan päällä komeili Edinburghin linna.

Varaamamme residenssin sai tietojen mukaan vasta klo 15, joten ostettiin Greggsista eväät ja mentiin läheiselle puistoaukiolle lounas/aamupalapiknikille. Majapaikka oli vähän syrjemmässä, niin jatkettiin tepustelua, ajatuksena jos saisi kapsäkin sinne jättää. En tiedä mistä meille molemmille oli tullut mielikuva, että kyseessä on ”paritalo”, no ei ihan ollut vaan Harry Potterin koulu =D. Järkytys oli melkoinen, mutta rohkeasti kolkuteltiin rautaportteja, ja todella ystävällinen respa tuli päästämään sisäpihalle. Sisällä odotti mieluinen yllätys, täysin uutta ja modernia kaikki. Tsekkasivat tilanteen ja ilmoittivat, että jo tunnin päästä saadaan huone. Jätettiin kamat sinne, ja lähdettiin tutustumaan ympäristöön. Käytiin pubissa olusilla, ja kolme pisaraa satoi vettäkin. Takaisin majapaikkaan tullessa huoneisto oli valmis, ja laukku ja reput roudattu sinne valmiiksi. Kahvi- ja teevärmeitä oli huoneessa, ja lisää sai hakemalla käytäviltä tai alakerran clubihuoneesta.

Kingsford Residence

Residenssin keittiö, mh parvella

Residenssin makuuhuone

Iltapäivä ja ilta tepasteltiin ympäriinsä, katseltiin kauniita vanhoja taloja ja kirkkoja, ja välillä pysähdeltiin patiolle.

Torstaiaamuna ajateltiin vähän säästää jalkoja, ja ostaa 24 h bussiliput £4, kun residenssi kuitenkin vähän syrjässä. Ajeltiin lähipysäkiltä The Scotish monumentille ja kivuttiin Edinburgin linnaan, siellä oli muutama muukin niin päädyttiin jonottamisen sijaan katsemaan ulkopuolelta, ja vaellettiin rauhallisesti the royal mile alas kuninkaallisten Edinburghin asunnolle.

Säkkipillimies The Royal Milella

Alhaalla oli myös uusi moderni parlamenttitalo, joka ei oikein istunut ympäristöön, oli kyllä jännän näköinen

Hypätiin bussiin kohti rantaa ja Ocean Terminal Shopping Centreria, jossa oli myös The Royal Yach. Ei käyty paatissakaan sisällä, mutta ikkunasta nähtiin, kuin myös legoista tehty pienoismalli + pohjapiirros sisätiloista. Ostoksia ei ostarista löytynyt, mutta tulipa käytyä. Ajeltiin bussilla takaisin hotlan läheisyyteen ja piipahdettiin kivassa pubissa. Käytiin mutka residenssissä ja ajeltiin taas bussilla keskustaan syömään. Ruokapaikkavalinta sattui kyllä mieleinen, @pizza. Toimii vähän samalla konseptilla kuin Subway, mutta pizzaa. Saat itse valita tiskiltä pohjan, kastikkeen, juuston, täytteet ja lisukkeet, ja kaikkia niin paljon kuin haluat hintaan £9,90. Sitten maksat ja hetken odotat ja menet paistetun pizzan kanssa sinulle jo etukäteen annettuun pöytään takaisin. Laadukkaita raaka-aineita, supersiistiä ja huippuystävällinen hlökunta, parhautta!

@Pizza, lurps

Jälkkäridrinksuilla käytiin vielä yhdessä kävelykadun lukuisista pubeista ja suunnattiin bussipysäkille, jonka näyttötaulu ilmoitti meidän linjan kohdalla, ettei enää kulje. Nooh plan b olisi kävellä, ja plan a lähteä katsomaan toista hotlan huudeille kulkevaa linjaa. Kulkematon olisi mennyt ihan oven kulmalle… Tepasteltiin Princes Streetille ja todettiin bussipysäkkejä olevan parinkymmenen metrin välein silmän kantamattomiin. Oma kyllä löytyi lopulta, ja todella hyvät elektroniset näyttötaulut, jotka kertoivat jopa täsmällisesti seuraavan saapumisajan. Netistä olisi pystynyt myös reaaliaikaisesti seuraamaan bussin kulkua. Kadun varrella oli valitettavan ja yllättävän paljon yöpyjiä. Päivällä kerjäläisiä ei näkynyt eikä nämäkään kerjänneet. Melkein jokaisen jo sulkeutuneen kaupan ovenedustan syvennyksessä oli pari ihmistä makuupussien/peittojen kanssa…

Perjantaina Kimmon aamupäiväohjelmaan valikoitui yllättäen The Royal Botanic Garden, joka oli ihan residenssin vieressä. Haettiin matkan varrella olevasta, jo tutuksi tulleesta, omasta lähi Tescosta eväät ja kierreltiin muutama tunti ihmeellisten puiden ja kasvien puistossa.  

Kimmo ja wannabe raparperi, oikealta nimeltään Gunnera manicata 

Jatkettiin tepustelua lämpimässä illassa ja palattiin residenssiin ajatuksena pestä pyykkiä. Tosiaan oltiin varauduttu viileisiin keleihin eikä reilusti yli kahdenkympin kohoaviin päivälämpötiloihin ja auringon paahteeseen niin kevyemmistä kesävaatteista alkoi tulla uupelo, varsinkin kun jostakin oli tullut se jätti-idea, että yhdellä laukulla matkaan lähdetään...ei kyllä taideta tehdä toiste tätä sulovileniä. Pyykit koneeseen, pesuaineet ja huuhtikset oli talon puolesta keittiön alakaapissa, mutta sitten…kone oli asennettu paikoilleen ja ilmeisesti sen jälkeen rakennettu kaappi ympärille. Pesuainelokero ei auennut, eikä olisi auttanut vaikka oven olisi irroittanut saranoilta, kun listakin oli edessä estämässä lootikon aukeamista. Taisi olla sellainen remppareiska sattunut, joka ei ole ikinä pyykkikonetta nähnytkään saati sitten käyttänyt. Nooh, ujutettiin ainesosia raoista arveltuihin oikeisiin aukkoihin, ja yöllä otettiin kuivat tomerasti pesuaineelta haisevat vaatteet rummusta ulos. Residenssissä oli respa vain klo 9-17 niin ei apuja ongelmaan saanut. Ei muuten edes mitään help numeroa ollut, ohjeissa sanottiin, että jos avainkortin kadotat, jota tarvittiin myös ulkorautaporttiin, niin seuraavan kerran pääset tontille aamulla klo 9.

 

Ei ole pyykkikoneen asennus mennyt ihan kuin Strömsössä

EDINBURGH-ABERDEEN

Lauantai aamuna ennen yhdeksää suunnattiin askeleet kohti alle mailin päässä olevaa Avisin autovuokraamoa. Tehokkaan tyly palvelu, kosketusnäyttö allekirjoitukset, ei turhia autontarkistuksia /toimintojen esittelyitä, avaimet kouraan ja menkää, next please...Viereisen tiskin setä kyllä oli suulaampi ja ystävällisempi omalle asiakkaalleen niin siltä tuli enemmän infoa puolikorvalla kuunneltunakin. Ois meidän tätikin varmaan neuvonut, jos olisi tietänyt mitä kysyä, yleensä ovat vuokraamoissa kertoneet itsenäisesti autosta, liikennesäännöistä, maksuista ja ollaan katsottu auto yhdessä läpi…mutta oudon värinen, ei valkoinen eikä harmaa, pikkuinen 5-ovinen Vw Golf sieltä saatiin alle, jossa ratti ihan väärällä puolella. Lyhyt matka takaisin hotlalle jo pelotti, hieman oli hapuilevaa meno, mutta parkkiin kadulle onnistuttiin luovimaan ilman että tuulilasin pyyhkijät viuhui aurinkoisessa kelissä. Liikaa oli taas vasemmalla ajaminen, liikenteen seuraaminen, risteykset ja tiuhaan tulevat ympyrät, että vasta seuraavana päivänä hoksattiin miksi ausseissa viuhui vinkkarit risteyksissä, mutta täällä ei, viikset olikin normaalit eli ns. oikeinpäin... Haettiin huoneesta kamat, luovutettiin huone ja suunnattiin kohti pohjoista.

Eka stoppi olikin ihan lähellä South Queensferry, ja tuli kyllä jo tarpeeseen. Hiton stressaavaa olla väärällä puolella tietä varsinkin kun risteyksiä rutkasti ja liikenneympyröitä. Mahtavia siltoja ihailtiin hetki, ja jatkettiin matkaa. 

Autosillat

Rautatiesilta Forth Bridge

Seuraavaksi stopattiin Perthin pikkukaupunkiin, jossa sattui olemaan kävelykadulla Farmers Market day. Eloisalta vaikuttava paikka oli! Tunteroinen vietettiin ja jatkettiin hitaasti matkaa liikenneympyröiden luvatussa maassa, kunnes Kimmo bongasi Brech Castle Centren, sinne siis kurvasi Golf. Ei ollut linnakeskus vaan sekametelisoppakauppa ja puutarha-/kukkakauppa. Oli siellä kahviokin, mutta jätettiin väliin, toiletit löytyi. Myöhemmin selvisi, että nämä centret on kaikki aikalailla samanlaisia kyläyhteisöjen/hyväntekeväisyysjärjestöjen? ylläpitämiä tjps, mutta vesitoiletit niistä tosiaan löytyi. Suomen Nesteitä ja abc:tä tuli ikävä. Matka jatkui Stonehavenin kylään, jossa mahtava sammalkukkula nousi merestä, ihana sileäkiviranta ja superhyvää italialaista hand made jäätelöä.

Stonehavenin rantamaisemaa

Stonehavenin upea kiviranta

Majoitus la-su yöksi oli varattu Hampton by Hilton Aberdeen airport-hotlasta, ja Aberdeenia lähestyttäessä muutenkin maaseudullakin tiuhaan tulevat liikenneympyrät vaan tihenivät. Kaikissa vähintään kaksi kaistaa ja sitten useissa vielä yksi joka lähteekin vain vasemmalle ilman ennakkovaroitusta. Ekaan ja tokaan reikään sai poistua ulointa kaistaa (paitsi silloin kun yhtäkkiä paria metriä ennen rinkulaa olikin nuoli, että reunimmaiselta vain ekaan), mutta kolmannesta, neljännestä tai viidennestä jos hinkusit ulos niin oli pakko mennä sisäkaistalle. Kirosanat sinkoilivat, ja googlemaps vaan toitotti että kolmensadan metrin päästä poistu toisesta liittymästä, ja kun se oli selvitetty niin kolmensadan metrin päästä poistu kolmannesta jne…Näitä oli varmaan reilusti yli 30 ennen hotlan risteystä viimeiseen kymmeneen kilsaan eikä jokainen mennyt ihan putkeen... tässä vaiheessa todettiin ettei lähdetä illaksi tutustumaan Aberdeeniin vaan käydään jossakin lähistöllä iltaruualla ja nukutaan. Hotelli oli hyvä siisti perusketjuhotla ja aamupala sisältyi £50:n hintaan.

Hampton by Hilton Aberdeen airport huone 203

Hampton by Hilton Aberdeen airport, parkkiksella oli vielä tilaa kun iltaruokintaan lähdettiin

Iltaruokintapaikan Kimmo bongasi netistä Lidlin kupeesta, hotlalta noin 2 kilsaa, ja vain muutama ympyräristeys, ja olipa hyvä & edullinen sapuska Bucksburn Manorissa, lurps. Koon kolme erilaista lihaa ja mun kala tuli lautasella valmiina, lisukkeita ja kastikkeita sai hakea/santsata buffasta mielin määrin. Takasin hotlan parkkikselle kun kympin maissa tultiin niin alue olikin tupaten täynnä. Onneksi hotlan eduskadulla, vähän isomman ja enemmän maavaraa olevan auton kuski oli just vasta purkamassa tavaroitaan niin ystävällisesti huitoi, ja kertoi selkoenglannilla, että hän voi siirtää autonsa reunakiven yli päättyvälle pyörätielle niin saadaan meidän pikkukosla matalalla maavaralla parkkiin tasaiselle tien päähän. Tosi ystävällistä porukkaa kyllä sekä Edinburdhissa että Aberdeenissa <3

Mun fisu 4,99£

Koon Traditional carvery £4,99

Ruokailusta kun palattiin niin hotlan ala-aulassa oli juttutuulella olevaa iäkkäämpää porukkaa tuopit kourassa, ehkä joku golftournee niillä oli. Saatiin skotlannin matkaopasselostus puolialkuperäisellä kielellä, teki kyllä tiukkaa edes joka toinen sana napata, ja varmaan vielä hankaloitti että muutaman olusen olivat tainneet jo ottaa..., mutta yllättäen kyllä ymmärsivät meidän tonkeroenglantia. Toki jotakin/melkein kaikki ymmärrettiin niin suositteli Fort Georgea, joten se siis aamulla kohteeksi mappiin ennen Invernessia ja Kirkhillin majapaikkaa. Hotlan aamupala oli buffet, muttei juustoa, kalkkunaa/kinkkua/metukkaa saati kurkkua/tomskua/salaatinlehtiä...Paahtista, hilloa, puoliraakaa pekonia, käristettyjä possumakkaranakkeja, munakokkelia, makeita voisarvia, papuja tommussa, vähän hedelmiä ja onneksi sentään voi- ja margariiniminirasioita. Britishway breakfast ei oo mun makuun...

Aberdeen-Inverness
Aamupalan jälkeen startattiin jälleen teemalla vasen takaisin kohti Aberdeenia, kun tänne asti on tultu niin pitäähän se city nähdä. Ruuhkattomassa liikenteessä ajettiin suht vaivattomasti suorilta kohti Union Square Shopping Centren parkkista, usean ympyrän kautta toki ettei ihan "suorilta" suomalaisittain, ja vain yhden kerran yhdestä ympyrästä päädyttiin väärälle tielle, kolmas ei ole toinen… Reilu tunteroinen tepasteltiin graniittikaupunki Aberdeenissa, oli kyllä rakennuksiltaan kaunis ja mielenkiintoinen, mutta valitettavasti tulee tuskin toiste käytyä, liian tylsä reitti saavutettavaksi vaikka itse kaupunki varmasti mielenkiintoinen. 

 Marischal College, Aberdeen

Matka jatkui Aberdeenista  kohti päätieltä poikkeavaa merenrantakylä Buckieta. Lisää peltoja, lehmiä, lampaita, ja erimuotoisia heinäpaaleja ja niitä kaksikaistaisia liikenneympyröitä tiuhaan ...usko alkoi loppua omista mielikuvista Skotlannin nummista ja kukkuloista lopullisesti. Buckiessa oli onneksi iso Tesco, niin toiletti ja välipala helpotti tuskaa 40 kilsan turhasta poikkeamasta. Auton lämpömittari näytti tässä vaiheessa jo 26,5°C, ja aurinko porotti…onneksi vähän tuulahteli.

Merenrantakylä Buckie

Elgin katedraalin rauniot

Seuraava stoppi Buckien jälkeen oli  Elgin katedraalin raunioilla. Tepasteltiin ulkopuolelta ympäri ja käytiin uudemmalla sillalla ihastelemassa vanhempaa.

Elgin vanha silta

Elginista jatkettiin kohti eilen illalla halailevalta skottigolffarilta saatua vinkkiä Fort Georgen sotilaslinnoituksesta. Googlemapsin offline kartan navigaattoria noudattaen päädyttiin vähän kapeammalle tielle, onneksi vastaan tuli vain yksi auto ja ohituspaikkoja oli tiuhaan...

Kohtalaisen kapealle tielle ajauduttiin, onneksi ei ollut kuin reilu 5 kilsaa ja lättänä maasto.

Fort Georgen "polkuja"

Fort Georgessa onneksi tuuli tomerasti ja aurinko meni pilveen. Tepasteltiin taas vain ulkopuolella, kun aavistuksen myöhässä oltiin niin vimppa sisäänpääsyaika 16:45 alkoi olla jo ohi. Isolta puolustusrakennelmalta vaikutti ja vieläkin osittain sotilaskäytössä. Hurjasti myös erilaisia poliisautoja ajeli edestakaisin umpikujassa koirapoliisista lähtien. Osa nosti meille kättä, niin ilmeiseti oltiin kunnon kansalaisia, vaikka muut turistit ei ihan meidän tepustelureiteille tulleet ;)

Linnoitusjalottelun jälkeen lähdettiin navigoimaan kohti majapaikkaa Kirknessiin Invernessin länsipuolelle. Navigointi sujui hyvin ja Willows löydettiin iisisti ja pihalle töörättiin parkkiin. Hetki kierrelttin taloa ja siinä oli useampi sisäänkäynti, mutta liikettä ei näkynyt. Soitettiin majapaikan omistajalle, ja sanoi että tulkaa takaovesta sisään, tuli sitten kuitenkin sivuovesta vastaan. Ohjasi takaovesta sisään ja esitteli ruokailutilan, siinä vaiheessa vielä ihastelin huushollia, että onpa nice and clean, ja rouva ohjasi yläkertaan saatesanoilla, että hänen miehensä tulee kohta kotiin kantamaan teidän kapsäkit portaikon ylös ettei portaikon seiniin tule naarmuja, kun joutuu koko ajan matkalaisten jäljiltä maalaamaan uudellen ..siinä vaiheessa alkoi hälyytyskellot jo päässä soida ettei oo meidän juttu tämä majapaikka. Pieni kuuma huone yläkerrassa, jossa kyllä hyvä puhdas siisti pieni oma kylppäri, mutta...jotenkin oltiin Bookingsin sivuilta saatu käsitys, että vähän isompi asunto ja parempi yksityisyys kuin että asuvat alakerrassa ja samasta ovesta kuljetaan heidän huusholliosaston läpi. Oli esitelty netissä ruokailutila (sai todellisuudessa käyttää aamiaiseen 8-9:30) ja oleskelutila (yläkerran porrastasanteella yksi kahden istuttava sohva puoliksi meille ja toiselle huoneen vuokranneelle). No täti keskittyi esittelemään meille "lähipaikkojen" (n. 15 kilsan säteellä) ruokapaikkoja finediningista lähtien, oltiin majapaikassa kuuden jälkeen ja suurin osa niistä esitellystä paikoista meni seiskalta kiinni... ja oli hevon helvetissä .Iski kyllä oikea paniikki ja halusin pois, liian ahistavaa oli mun makuun. Pihalla vielä törötti kyltti että B&B, mutta bookingista oli Kookin saanut eri käsityksen, meidän juttu ei ole B&B ja niitä ei olla otettu eikä oteta, huijausta on Willowsin mainostekstit, mutta jatkossa pitää olla tarkempana ja yrittää lukea rivinvälitkin! Unihärösen pitää päästä ulos yöllä omaan tahtiin. Kootakin sen verran tympäs kusetus, että lähdettiin autolla 12 kilsan päässä olevaan Invernessin Lidliin ja sieltä keskustaan, käveltiin hetki Invernessin keskustassa, haettiin mäkkäristä purilaiset, autopiknik, hetki torkahdettiin autossa vähän ajeltiin huudeilla ja sen jälkeen palattiin vasta puolenyön jälkeen taloon ja kivuttiin huoneeseen. Aamupala oli yllättävän hyvä, toisessa huoneessa majoittuva ranskalaispariskunta oli samassa pöydässä ja kovin puhelias vaikka yhteinen kieli puuttui. Niiden englanti oli vielä astetta heikompaa kuin meidän, jos se edes on mahdollista ;) Aamupalan jälkeen haettiin reput ja pussukat yläkerrasta, kapsäkki pysyi yön autossa ettei vaan olisi sillä kolhittu seiniä...Rouva totesi avainta luovutettessa, että ette ilmeisesti nukkuneet kovin hyvin, kun puolenyön jälkeen vielä ulko-ovi kävi...jokaista liikettä tarkkaillaan...aivan hirweä rauhallisuuden tyyssija/hiljaisuuden retriitti/supersiisti/ahdistava/tarkkailun alla. Laittaisivat suoraan varausteksteihin ettei saa liikkua eikä käydä edes vessassa klo 21-08... Melkein satasen kuiten euroissa kustansi 0/5 tähteä meiltä.

Ulkona oli B&B kyltti, toivottavasti muuttavat sen myös bookingsin teksteihin ja selventävät kuvausta vastaamaan pienen huoneen todellisuutta ilman yksityisyyttä.

Tuohon matolle sängyn jalkopäähän olisi saanut yhden kapsäkin laskea, jos olisi sen uskaltanut itse yläkertaan kantaa seiniä kolhimatta tai jäänyt odottamaan talon isännän kotiinpaluuta ;)