Kimmo
oli pitempään jo vinkunut Skotlantiin, joten sinne siis. Huhtikuussa oltiin
viikko helteisessä Dubrovnikissa, ja kuuman Suomen kesän jäljiltä viileä ja
sateinen saarivaltion ilmasto kuulosti hyvältä...toisin kyllä kävi. Viikon
aikana satoi päiväaikaan yhteensä noin 10 pisaraa, ja parina yönä hentoisesti
oli räpsinyt muutaman. Aurinko paahtoi kuumasti joka päivä, aamuisin oli vähän
viileämpää, mutta yöllä alimmillaankin reilusti yli kymmenen astetta. Perinteiseen
meidän tyyliin herättiin keskiviikko aamuna reilusti ennen kahta yöllä
pakkaamaan klo 5:50 Oulusta lähtevälle aamulennolle, ja jostakin syystä oltiin
ensimmäistä kertaa päädytty vain yhden ruumaan menevän kapsäkin kanssa reissuun
lähtemään, mutta kamat saatiin ahdettua laukkuun ja reppuihin, ja kentälläkin
oltiin meille epätyypilliseen tapaan hyvissä ajoin.
EDINBURGH -paljon vanhoja ruskeita taloja ja kirkkoja, eläväinen city
Lennot sujui hyvin, ja
aikataulussa oltiin perillä Edinburghissa. Laukkua joutui odottamaan yllättävän
kauan, kun kenttä kuitenkin kohtuullisen pieni. Kentältä pääsi näppärästi
kaupunkiin bussilla alle puolessa tunnissa, tiketti kustansi £4,5 ja bussissa
oli freewifi. Heti bussista ulos astuessa ylhäällä kukkulan päällä komeili Edinburghin linna.

Varaamamme residenssin sai tietojen mukaan vasta klo 15, joten ostettiin
Greggsista eväät ja mentiin läheiselle puistoaukiolle
lounas/aamupalapiknikille. Majapaikka oli vähän syrjemmässä, niin jatkettiin
tepustelua, ajatuksena jos saisi kapsäkin sinne jättää. En tiedä mistä meille
molemmille oli tullut mielikuva, että kyseessä on ”paritalo”, no ei ihan ollut
vaan Harry Potterin koulu =D. Järkytys oli melkoinen, mutta rohkeasti kolkuteltiin
rautaportteja, ja todella ystävällinen respa tuli päästämään sisäpihalle.
Sisällä odotti mieluinen yllätys, täysin uutta ja modernia kaikki. Tsekkasivat
tilanteen ja ilmoittivat, että jo tunnin päästä saadaan huone. Jätettiin kamat
sinne, ja lähdettiin tutustumaan ympäristöön. Käytiin pubissa olusilla, ja kolme
pisaraa satoi vettäkin. Takaisin majapaikkaan tullessa huoneisto oli valmis, ja
laukku ja reput roudattu sinne valmiiksi. Kahvi- ja teevärmeitä oli huoneessa,
ja lisää sai hakemalla käytäviltä tai alakerran clubihuoneesta.
 |
Kingsford Residence |
 |
Residenssin keittiö, mh parvella |
 |
Residenssin makuuhuone |
Iltapäivä ja ilta tepasteltiin ympäriinsä, katseltiin kauniita vanhoja taloja ja kirkkoja, ja välillä pysähdeltiin patiolle.
Torstaiaamuna ajateltiin vähän säästää jalkoja, ja ostaa 24 h bussiliput £4, kun residenssi kuitenkin vähän syrjässä. Ajeltiin lähipysäkiltä The Scotish monumentille ja kivuttiin Edinburgin linnaan, siellä oli muutama muukin niin päädyttiin jonottamisen sijaan katsemaan ulkopuolelta, ja vaellettiin rauhallisesti the royal mile alas kuninkaallisten Edinburghin asunnolle.
 |
Säkkipillimies The Royal Milella |
 |
Alhaalla oli myös uusi moderni parlamenttitalo, joka ei oikein istunut ympäristöön, oli kyllä jännän näköinen |
Hypätiin bussiin kohti
rantaa ja Ocean Terminal Shopping Centreria, jossa oli myös The Royal Yach. Ei
käyty paatissakaan sisällä, mutta ikkunasta nähtiin, kuin myös legoista tehty
pienoismalli + pohjapiirros sisätiloista. Ostoksia ei ostarista löytynyt, mutta
tulipa käytyä. Ajeltiin bussilla takaisin hotlan läheisyyteen ja piipahdettiin
kivassa pubissa. Käytiin mutka residenssissä ja ajeltiin taas bussilla
keskustaan syömään. Ruokapaikkavalinta sattui kyllä mieleinen, @pizza. Toimii
vähän samalla konseptilla kuin Subway, mutta pizzaa. Saat itse valita tiskiltä
pohjan, kastikkeen, juuston, täytteet ja lisukkeet, ja kaikkia niin paljon kuin
haluat hintaan £9,90. Sitten maksat ja hetken odotat ja menet paistetun pizzan
kanssa sinulle jo etukäteen annettuun pöytään takaisin. Laadukkaita raaka-aineita,
supersiistiä ja huippuystävällinen hlökunta, parhautta!
 |
@Pizza, lurps |
Jälkkäridrinksuilla
käytiin vielä yhdessä kävelykadun lukuisista pubeista ja suunnattiin bussipysäkille,
jonka näyttötaulu ilmoitti meidän linjan kohdalla, ettei enää kulje. Nooh plan
b olisi kävellä, ja plan a lähteä katsomaan toista hotlan huudeille kulkevaa
linjaa. Kulkematon olisi mennyt ihan oven kulmalle… Tepasteltiin Princes
Streetille ja todettiin bussipysäkkejä olevan parinkymmenen metrin välein
silmän kantamattomiin. Oma kyllä löytyi lopulta, ja todella hyvät elektroniset
näyttötaulut, jotka kertoivat jopa täsmällisesti seuraavan saapumisajan.
Netistä olisi pystynyt myös reaaliaikaisesti seuraamaan bussin kulkua. Kadun
varrella oli valitettavan ja yllättävän paljon yöpyjiä. Päivällä kerjäläisiä ei näkynyt eikä nämäkään kerjänneet. Melkein jokaisen jo
sulkeutuneen kaupan ovenedustan syvennyksessä oli pari ihmistä makuupussien/peittojen
kanssa…
Perjantaina Kimmon aamupäiväohjelmaan
valikoitui yllättäen The Royal Botanic Garden, joka oli ihan residenssin
vieressä. Haettiin matkan varrella olevasta, jo tutuksi tulleesta, omasta lähi Tescosta eväät ja kierreltiin muutama tunti ihmeellisten puiden ja kasvien
puistossa.
 |
Kimmo ja wannabe raparperi, oikealta nimeltään Gunnera manicata |
Jatkettiin tepustelua
lämpimässä illassa ja palattiin residenssiin ajatuksena pestä pyykkiä. Tosiaan
oltiin varauduttu viileisiin keleihin eikä reilusti yli kahdenkympin kohoaviin
päivälämpötiloihin ja auringon paahteeseen niin kevyemmistä kesävaatteista
alkoi tulla uupelo, varsinkin kun jostakin oli tullut se jätti-idea, että
yhdellä laukulla matkaan lähdetään...ei kyllä taideta tehdä toiste tätä
sulovileniä. Pyykit koneeseen, pesuaineet ja huuhtikset oli talon puolesta
keittiön alakaapissa, mutta sitten…kone oli asennettu paikoilleen ja ilmeisesti
sen jälkeen rakennettu kaappi ympärille. Pesuainelokero ei auennut, eikä olisi
auttanut vaikka oven olisi irroittanut saranoilta, kun listakin oli edessä
estämässä lootikon aukeamista. Taisi olla sellainen remppareiska sattunut, joka
ei ole ikinä pyykkikonetta nähnytkään saati sitten käyttänyt. Nooh, ujutettiin
ainesosia raoista arveltuihin oikeisiin aukkoihin, ja yöllä otettiin kuivat
tomerasti pesuaineelta haisevat vaatteet rummusta ulos. Residenssissä oli
respa vain klo 9-17 niin ei apuja ongelmaan saanut. Ei muuten edes mitään help
numeroa ollut, ohjeissa sanottiin, että jos avainkortin kadotat, jota tarvittiin myös
ulkorautaporttiin, niin seuraavan kerran pääset tontille aamulla klo 9.
 |
Ei ole pyykkikoneen asennus mennyt ihan kuin Strömsössä |
EDINBURGH-ABERDEEN
Lauantai aamuna ennen yhdeksää suunnattiin
askeleet kohti alle mailin päässä olevaa Avisin autovuokraamoa. Tehokkaan tyly
palvelu, kosketusnäyttö allekirjoitukset, ei turhia autontarkistuksia
/toimintojen esittelyitä, avaimet kouraan ja menkää, next please...Viereisen
tiskin setä kyllä oli suulaampi ja ystävällisempi omalle asiakkaalleen niin
siltä tuli enemmän infoa puolikorvalla kuunneltunakin. Ois meidän tätikin
varmaan neuvonut, jos olisi tietänyt mitä kysyä, yleensä ovat vuokraamoissa
kertoneet itsenäisesti autosta, liikennesäännöistä, maksuista ja ollaan
katsottu auto yhdessä läpi…mutta oudon värinen, ei valkoinen eikä harmaa, pikkuinen 5-ovinen Vw Golf
sieltä saatiin alle, jossa ratti ihan väärällä puolella. Lyhyt matka
takaisin hotlalle jo pelotti, hieman oli hapuilevaa meno, mutta parkkiin
kadulle onnistuttiin luovimaan ilman että tuulilasin pyyhkijät viuhui
aurinkoisessa kelissä. Liikaa oli taas vasemmalla ajaminen, liikenteen
seuraaminen, risteykset ja tiuhaan tulevat ympyrät, että vasta seuraavana
päivänä hoksattiin miksi ausseissa viuhui vinkkarit risteyksissä, mutta täällä ei, viikset olikin normaalit eli ns. oikeinpäin... Haettiin huoneesta kamat, luovutettiin huone ja suunnattiin kohti pohjoista.
Eka stoppi olikin ihan lähellä South Queensferry, ja tuli kyllä jo tarpeeseen. Hiton stressaavaa olla väärällä puolella tietä varsinkin kun risteyksiä rutkasti ja liikenneympyröitä. Mahtavia siltoja ihailtiin hetki, ja jatkettiin matkaa.
 |
Autosillat |
 |
Rautatiesilta Forth Bridge |
Seuraavaksi
stopattiin Perthin pikkukaupunkiin, jossa sattui olemaan kävelykadulla Farmers Market
day. Eloisalta vaikuttava paikka oli! Tunteroinen vietettiin ja jatkettiin
hitaasti matkaa liikenneympyröiden luvatussa maassa, kunnes Kimmo bongasi Brech
Castle Centren, sinne siis kurvasi Golf. Ei ollut linnakeskus vaan sekametelisoppakauppa
ja puutarha-/kukkakauppa. Oli siellä kahviokin, mutta jätettiin väliin, toiletit
löytyi. Myöhemmin selvisi, että nämä centret on kaikki aikalailla samanlaisia
kyläyhteisöjen/hyväntekeväisyysjärjestöjen? ylläpitämiä tjps, mutta vesitoiletit
niistä tosiaan löytyi. Suomen Nesteitä ja abc:tä tuli ikävä. Matka jatkui Stonehavenin kylään, jossa mahtava sammalkukkula nousi merestä, ihana sileäkiviranta ja superhyvää italialaista hand made jäätelöä.
 |
Stonehavenin rantamaisemaa |
 |
Stonehavenin upea kiviranta |
Majoitus la-su yöksi oli varattu Hampton by Hilton Aberdeen airport-hotlasta, ja Aberdeenia lähestyttäessä muutenkin maaseudullakin tiuhaan tulevat liikenneympyrät vaan tihenivät. Kaikissa vähintään kaksi kaistaa ja sitten useissa vielä yksi joka lähteekin vain vasemmalle ilman ennakkovaroitusta. Ekaan ja tokaan reikään sai poistua ulointa kaistaa (paitsi silloin kun yhtäkkiä paria metriä ennen rinkulaa olikin nuoli, että reunimmaiselta vain ekaan), mutta kolmannesta, neljännestä tai viidennestä jos hinkusit ulos niin oli pakko mennä sisäkaistalle. Kirosanat sinkoilivat, ja googlemaps vaan toitotti että kolmensadan metrin päästä poistu toisesta liittymästä, ja kun se oli selvitetty niin kolmensadan metrin päästä poistu kolmannesta jne…Näitä oli varmaan reilusti yli 30 ennen hotlan risteystä viimeiseen kymmeneen kilsaan eikä jokainen mennyt ihan putkeen... tässä vaiheessa todettiin ettei lähdetä illaksi tutustumaan Aberdeeniin vaan käydään jossakin lähistöllä iltaruualla ja nukutaan. Hotelli oli hyvä siisti perusketjuhotla ja aamupala sisältyi £50:n hintaan.
 |
Hampton by Hilton Aberdeen airport huone 203 |
 |
Hampton by Hilton Aberdeen airport, parkkiksella oli vielä tilaa kun iltaruokintaan lähdettiin |
Iltaruokintapaikan Kimmo bongasi netistä Lidlin kupeesta, hotlalta noin 2 kilsaa, ja vain muutama ympyräristeys, ja olipa hyvä & edullinen sapuska Bucksburn Manorissa, lurps. Koon kolme erilaista lihaa ja mun kala tuli lautasella valmiina, lisukkeita ja kastikkeita sai hakea/santsata buffasta mielin määrin. Takasin hotlan parkkikselle kun kympin maissa tultiin niin alue olikin tupaten täynnä. Onneksi hotlan eduskadulla, vähän isomman ja enemmän maavaraa olevan auton kuski oli just vasta purkamassa tavaroitaan niin ystävällisesti huitoi, ja kertoi selkoenglannilla, että hän voi siirtää autonsa reunakiven yli päättyvälle pyörätielle niin saadaan meidän pikkukosla matalalla maavaralla parkkiin tasaiselle tien päähän. Tosi ystävällistä porukkaa kyllä sekä Edinburdhissa että Aberdeenissa <3
 |
Mun fisu 4,99£ |
 |
Koon Traditional carvery £4,99 |
Ruokailusta kun palattiin niin hotlan ala-aulassa oli juttutuulella olevaa iäkkäämpää porukkaa tuopit kourassa, ehkä joku golftournee niillä oli. Saatiin skotlannin matkaopasselostus puolialkuperäisellä kielellä, teki kyllä tiukkaa edes joka toinen sana napata, ja varmaan vielä hankaloitti että muutaman olusen olivat tainneet jo ottaa..., mutta yllättäen kyllä ymmärsivät meidän tonkeroenglantia. Toki jotakin/melkein kaikki ymmärrettiin niin suositteli Fort Georgea, joten se siis aamulla kohteeksi mappiin ennen Invernessia ja Kirkhillin majapaikkaa. Hotlan aamupala oli buffet, muttei juustoa, kalkkunaa/kinkkua/metukkaa saati kurkkua/tomskua/salaatinlehtiä...Paahtista, hilloa, puoliraakaa pekonia, käristettyjä possumakkaranakkeja, munakokkelia, makeita voisarvia, papuja tommussa, vähän hedelmiä ja onneksi sentään voi- ja margariiniminirasioita. Britishway breakfast ei oo mun makuun...
Aberdeen-Inverness
Aamupalan jälkeen startattiin jälleen teemalla vasen takaisin
kohti Aberdeenia, kun tänne asti on tultu niin pitäähän se city nähdä.
Ruuhkatto
massa liikenteessä ajettiin suht vaivattomasti suorilta kohti Union
Square Shopping Centren parkkista, usean ympyrän kautta toki ettei ihan "suorilta" suomalaisittain, ja vain yhden kerran yhdestä ympyrästä päädyttiin
väärälle tielle, kolmas ei ole toinen… Reilu tunteroinen tepasteltiin graniittikaupunki
Aberdeenissa, oli kyllä rakennuksiltaan kaunis ja mielenkiintoinen, mutta
valitettavasti tulee tuskin toiste käytyä, liian tylsä reitti saavutettavaksi vaikka itse kaupunki varmasti mielenkiintoinen.
 |
Marischal College, Aberdeen |
Matka jatkui Aberdeenista kohti päätieltä poikkeavaa merenrantakylä Buckieta. Lisää peltoja, lehmiä, lampaita, ja erimuotoisia heinäpaaleja ja niitä kaksikaistaisia liikenneympyröitä tiuhaan ...usko alkoi loppua omista mielikuvista Skotlannin nummista ja kukkuloista lopullisesti. Buckiessa oli onneksi iso Tesco, niin toiletti ja välipala helpotti tuskaa 40 kilsan turhasta poikkeamasta. Auton lämpömittari näytti tässä vaiheessa jo 26,5°C, ja aurinko porotti…onneksi vähän tuulahteli.
 |
Merenrantakylä Buckie |
 |
Elgin katedraalin rauniot |
Seuraava
stoppi Buckien jälkeen oli Elgin katedraalin raunioilla. Tepasteltiin ulkopuolelta
ympäri ja käytiin uudemmalla sillalla ihastelemassa vanhempaa.
 |
Elgin vanha silta |
Elginista
jatkettiin kohti eilen illalla halailevalta skottigolffarilta saatua vinkkiä Fort Georgen sotilaslinnoituksesta. Googlemapsin offline kartan
navigaattoria noudattaen päädyttiin vähän kapeammalle tielle, onneksi vastaan
tuli vain yksi auto ja ohituspaikkoja oli tiuhaan...
 |
Kohtalaisen kapealle tielle ajauduttiin, onneksi ei ollut kuin reilu 5 kilsaa ja lättänä maasto. |
 |
Fort Georgen "polkuja" |
Fort Georgessa onneksi tuuli tomerasti ja aurinko meni pilveen. Tepasteltiin taas vain ulkopuolella, kun aavistuksen myöhässä oltiin niin vimppa sisäänpääsyaika 16:45 alkoi olla jo ohi. Isolta puolustusrakennelmalta vaikutti ja vieläkin osittain sotilaskäytössä. Hurjasti myös erilaisia poliisautoja ajeli edestakaisin umpikujassa koirapoliisista lähtien. Osa nosti meille kättä, niin ilmeiseti oltiin kunnon kansalaisia, vaikka muut turistit ei ihan meidän tepustelureiteille tulleet ;)
Linnoitusjalottelun jälkeen lähdettiin navigoimaan kohti majapaikkaa Kirknessiin Invernessin länsipuolelle. Navigointi sujui hyvin ja Willows löydettiin iisisti ja pihalle töörättiin parkkiin. Hetki kierrelttin taloa ja siinä oli useampi sisäänkäynti, mutta liikettä ei näkynyt. Soitettiin majapaikan omistajalle, ja sanoi että tulkaa takaovesta sisään, tuli sitten kuitenkin sivuovesta vastaan. Ohjasi takaovesta sisään ja esitteli ruokailutilan, siinä vaiheessa vielä ihastelin huushollia, että onpa nice and clean, ja rouva ohjasi yläkertaan saatesanoilla, että hänen miehensä tulee kohta kotiin kantamaan teidän kapsäkit portaikon ylös ettei portaikon seiniin tule naarmuja, kun joutuu koko ajan matkalaisten jäljiltä maalaamaan uudellen ..siinä vaiheessa alkoi hälyytyskellot jo päässä soida ettei oo meidän juttu tämä majapaikka. Pieni kuuma huone yläkerrassa, jossa kyllä hyvä puhdas siisti pieni oma kylppäri, mutta...jotenkin oltiin Bookingsin sivuilta saatu käsitys, että vähän isompi asunto ja parempi yksityisyys kuin että asuvat alakerrassa ja samasta ovesta kuljetaan heidän huusholliosaston läpi. Oli esitelty netissä ruokailutila (sai todellisuudessa käyttää aamiaiseen 8-9:30) ja oleskelutila (yläkerran porrastasanteella yksi kahden istuttava sohva puoliksi meille ja toiselle huoneen vuokranneelle). No täti keskittyi esittelemään meille "lähipaikkojen" (n. 15 kilsan säteellä) ruokapaikkoja finediningista lähtien, oltiin majapaikassa kuuden jälkeen ja suurin osa niistä esitellystä paikoista meni seiskalta kiinni... ja oli hevon helvetissä .Iski kyllä oikea paniikki ja halusin pois, liian ahistavaa oli mun makuun. Pihalla vielä törötti kyltti että B&B, mutta bookingista oli Kookin saanut eri käsityksen, meidän juttu ei ole B&B ja niitä ei olla otettu eikä oteta, huijausta on Willowsin mainostekstit, mutta jatkossa pitää olla tarkempana ja yrittää lukea rivinvälitkin! Unihärösen pitää päästä ulos yöllä omaan tahtiin. Kootakin sen verran tympäs kusetus, että lähdettiin autolla 12 kilsan päässä olevaan Invernessin Lidliin ja sieltä keskustaan, käveltiin hetki Invernessin keskustassa, haettiin mäkkäristä purilaiset, autopiknik, hetki torkahdettiin autossa vähän ajeltiin huudeilla ja sen jälkeen palattiin vasta puolenyön jälkeen taloon ja kivuttiin huoneeseen. Aamupala oli yllättävän hyvä, toisessa huoneessa majoittuva ranskalaispariskunta oli samassa pöydässä ja kovin puhelias vaikka yhteinen kieli puuttui. Niiden englanti oli vielä astetta heikompaa kuin meidän, jos se edes on mahdollista ;) Aamupalan jälkeen haettiin reput ja pussukat yläkerrasta, kapsäkki pysyi yön autossa ettei vaan olisi sillä kolhittu seiniä...Rouva totesi avainta luovutettessa, että ette ilmeisesti nukkuneet kovin hyvin, kun puolenyön jälkeen vielä ulko-ovi kävi...jokaista liikettä tarkkaillaan...aivan hirweä rauhallisuuden tyyssija/hiljaisuuden retriitti/supersiisti/ahdistava/tarkkailun alla. Laittaisivat suoraan varausteksteihin ettei saa liikkua eikä käydä edes vessassa klo 21-08... Melkein satasen kuiten euroissa kustansi 0/5 tähteä meiltä.
 |
Ulkona oli B&B kyltti, toivottavasti muuttavat sen myös bookingsin teksteihin ja selventävät kuvausta vastaamaan pienen huoneen todellisuutta ilman yksityisyyttä. |
 |
Tuohon matolle sängyn jalkopäähän olisi saanut yhden kapsäkin laskea, jos olisi sen uskaltanut itse yläkertaan kantaa seiniä kolhimatta tai jäänyt odottamaan talon isännän kotiinpaluuta ;) |