23.12.2018

Kuubalaista menoa author by Kimmo


Koko ajan tulee mietittyä, mikä ihmeen paikka tämä on.  Joskus on tullut luettua Neuvostoliiton elintarvikkeiden ja tavaroiden puutteesta sekä ihmisten välinpitämättömyydestä. Sitä kai tämä lähinnä muistuttaa, mutta toisaalta, jos tietäisi paikkoja ja oikeita kontakteja, niin täältä varmaan saisi ihan mitä tahansa. Mutta kun ei tiedä muuta kuin tämän oman casan lähiympäristön, jossa ei ainakaan materialismi kukoista. Päällimmäisenä tästä tulee mieleen rappio, likaisuus, sekavuus ja toisaalta mukavat asukkaat, vaikkei niiden kanssa yhteistä kieltä ole. Tosin ei kai liiemmin puhu, vaan soittavat salsaa ja muuta musiikkia täysillä sekä iltaisin että etenkin viikonloppuöisin. 

Tämä on joka päivä jonkinlaista ”selviytymistä”. Mistä tänään saisi syötyä ja mitä täällä voisi oikein tehdä? Jälkimmäiseen onkin helppo vastata, että tämän paikan ”tekeminen” on hyvin yksinkertaista eli kaupungilla kiertely vanhoja talojen lomitse ja mojitojen nautiskelu eri kuppiloissa. Rommia kuluu muutenkin aika paljon, kun sen hankkiminen on kohtuullisen helppoa ja sillä täällä ”selviytyy” eli saa iloisemman mielen :-). Mutta, mitä syödä? Onneksi otettiin aika paljon pussiruokaa mukaan, jolloin aamiainen/lounas hoituu sillä. Eilen illalla jonotettiin D’Nextiin, koska se on ollut tähän asti ainut paikka, josta saa hyvää ja kelvollista ruokaa. Ja ei se eilenkään pettänyt eli otettiin pitsa ja hampurilainen mojitoilla ja oluilla. Lisäksi ymmärrettiin tilata ”jälkiruuaksi” patonki (0,7 cuc), joka laitettiin reppuun ja nautittiin aamiaiseksi casalla puolikkaan tonnipalapurkin kera. Pari päivää sitten käytiin Cafe Parisissa, ja otettiin cocktailien lisäksi pitsa puoliksi. Se ruoka oli aivan jotain jäätävää. Dr Ockterkin päihittäisi sen milloin tahansa mennen tullen. Vieläkin nousee etova tunne, kun ajattelee sitä ateriaa.

Tää Havanna on jo nähty. Ei olla kierrelty vielä kaikki turistien ”must”-paikat, mutta ne voi hyvin kuvitella ja katsoa opaskirjojen valokuvista. Aivan samanlaista ränsistynyttä, joskin 200-400 vuotta vanhoja taloja/rakennuksia. Ehkä pitää silti ottaa turistibussi T1:n ja ajella sillä ympäri Havannaa koko päivä. Ainakin saisi lopullisen yliannoksen tästä ”rakennuskulttuurista” ja näkee ne paikat, miksi suurin osa turisteista tänne tulee.

Saatiin Katin (iso kiitos) avustuksella varattua yksi bungalow meren rannalta yhdeksi päiväksi. Varaus piti tosiaan tehdä Suomessa olevalta koneelta, sillä booking -varausjärjestelmää ei voi käyttää Kuubassa USA:n boikotin tai minkä ties muun syyn takia. Sinne on tarkoitus suunnata jouluaattona. Ehkä siellä avautuu toisenlainen Kuuba ja toivottavasti mielikin hieman piristyisi, sillä kotoa kuului huonoja/ikäviä uutisia. Toivottavasti pääsen edes uimaan…



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti