Koko ajan tulee mietittyä, mikä ihmeen paikka tämä on. Joskus on tullut luettua Neuvostoliiton
elintarvikkeiden ja tavaroiden puutteesta sekä ihmisten välinpitämättömyydestä.
Sitä kai tämä lähinnä muistuttaa, mutta toisaalta, jos tietäisi paikkoja ja
oikeita kontakteja, niin täältä varmaan saisi ihan mitä tahansa. Mutta kun ei
tiedä muuta kuin tämän oman casan lähiympäristön, jossa ei ainakaan materialismi
kukoista. Päällimmäisenä tästä tulee mieleen rappio, likaisuus, sekavuus ja
toisaalta mukavat asukkaat, vaikkei niiden kanssa yhteistä kieltä ole. Tosin ei
kai liiemmin puhu, vaan soittavat salsaa ja muuta musiikkia täysillä sekä
iltaisin että etenkin viikonloppuöisin.
Tämä on joka päivä jonkinlaista ”selviytymistä”. Mistä
tänään saisi syötyä ja mitä täällä voisi oikein tehdä? Jälkimmäiseen onkin
helppo vastata, että tämän paikan ”tekeminen” on hyvin yksinkertaista eli
kaupungilla kiertely vanhoja talojen lomitse ja mojitojen nautiskelu eri
kuppiloissa. Rommia kuluu muutenkin aika paljon, kun sen hankkiminen on
kohtuullisen helppoa ja sillä täällä ”selviytyy” eli saa iloisemman mielen :-).
Mutta, mitä syödä? Onneksi otettiin aika paljon pussiruokaa mukaan, jolloin
aamiainen/lounas hoituu sillä. Eilen illalla jonotettiin D’Nextiin, koska se on
ollut tähän asti ainut paikka, josta saa hyvää ja kelvollista ruokaa. Ja ei se
eilenkään pettänyt eli otettiin pitsa ja hampurilainen mojitoilla ja oluilla.
Lisäksi ymmärrettiin tilata ”jälkiruuaksi” patonki (0,7 cuc), joka laitettiin
reppuun ja nautittiin aamiaiseksi casalla puolikkaan tonnipalapurkin kera. Pari
päivää sitten käytiin Cafe Parisissa, ja otettiin cocktailien lisäksi pitsa
puoliksi. Se ruoka oli aivan jotain jäätävää. Dr Ockterkin päihittäisi sen
milloin tahansa mennen tullen. Vieläkin nousee etova tunne, kun ajattelee sitä
ateriaa.
Tää Havanna on jo nähty. Ei olla kierrelty vielä kaikki
turistien ”must”-paikat, mutta ne voi hyvin kuvitella ja katsoa opaskirjojen
valokuvista. Aivan samanlaista ränsistynyttä, joskin 200-400 vuotta vanhoja
taloja/rakennuksia. Ehkä pitää silti ottaa turistibussi T1:n ja ajella sillä
ympäri Havannaa koko päivä. Ainakin saisi lopullisen yliannoksen tästä ”rakennuskulttuurista”
ja näkee ne paikat, miksi suurin osa turisteista tänne tulee.
Saatiin Katin (iso kiitos) avustuksella varattua yksi
bungalow meren rannalta yhdeksi päiväksi. Varaus piti tosiaan tehdä Suomessa
olevalta koneelta, sillä booking -varausjärjestelmää ei voi käyttää Kuubassa
USA:n boikotin tai minkä ties muun syyn takia. Sinne on tarkoitus suunnata
jouluaattona. Ehkä siellä avautuu toisenlainen Kuuba ja toivottavasti mielikin
hieman piristyisi, sillä kotoa kuului huonoja/ikäviä uutisia. Toivottavasti
pääsen edes uimaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti