Oulusta Riikaan

Ihana luottohoitsu Noora sekä anoppila tarjosivat taas mahdollisuuden matkustaa ilman huolenhäivää karvakasojen hyvinvoinnista reissun aikana 💓. Ensimmäinen virhe tuli tehtyä pakkausvaiheessa, kun kaksi laukkua ruumaan menossa niin mitä sitä suotta käsimatkatavaroihin ylimääräistä painolastia sulloa "lähimatkailussa"...Läppäreiden virtajohdot mm. laitettiin ruumaan ja en edes ylimääräistä vaatekertaa ottanut, vain puuvilla poncho oli käsimatkatavaroissa, Koolla ei sitäkään, ja ei sillä ponchollakaan mitään pelkästään tee paikanpäällä. Oulun kentällä oli hiljaista iltapäivällä lankalauantaina, ja näppärästi saatiin laukut hihnalle, ja turvatarkastus jonoitta ilman piippauksia ja repuntarkastuksia. Hki-Vantaalla oltiin melkein aikataulussa, ja näppärästi tuli loppupeleissä kone portille 13, kun ensin kaarteli tovin sinne tänne kentällä. Riian kone lähti ysiportilta, joten ei tarvinnut kilsaa juosta vaan rauhassa ehti käydä vessassa ja kävelyvauhtia tallustaa ihan itselle uuteen terminaalin jatko-osaan. Saatiin myös tepastella ihan itse narujen välissä kentällä koneeseen ilman turhaa bussikuljetusta 👍. Vähän ihmetytti tässä vaiheessa, että vain takaosasta ottivat sisään ja etuovesta lastasivat laukkuja eikä meidän kapsäkkejä näkynyt, mutta positiivari Koon mielestä ne oli jo lastattu... Lähtöaikana alkoivat tasapainottamaan konetta uusiksi ja siirsivät etuosan matkustajia takaosastoon. Kone oli aikasta iäkäs rupelliversio, mutta hyvin se pörräsi, kun aavistuksen myöhässä matkaan lähti. Lähtöodotus koneessa oli aika tuskainen vaikka ei hurjasti kestänyt. Turhan lämmin ja hapeton oli vekotin eikä ilmastointi antiikkivehkeissä ilmeisesti toimi ennen kuin rupellit käynnistetään. Lentoemot oli ystävällisiä, ja nousukiihdytys oli tomera, lento tasainen. Laskeutumisvaihe ”hieman” otti mahanpohjasta, tomera kenttään tömähdys ja noin kolmen pompun kautta, kengurumeininki, pieni lyhyt rullaus terminaalin viereen. Kookaan ei muista milloin olisi kone hyppinyt noin paljon kiitoradalla. 

Hienosti tuli kaikkien muiden laukut paitsi meidän. Pari askelta takavasemmalle ja tulopalvelutiskille;  ei ollut ruuhkaa vain me matkakarmaiset ;). Yleensä kuulemma finski ilmoittaa heille etukäteen, jos laukut on jääneet kyydistä…jihaa potenssiin kaksi, missäköhän meidän laukut on…Soitti vielä koneeseen ja paikalliselle maahlökunnalle, ja ei, kaikki laukut oli purettu. Siinä sitten aikamme täyteteltiin lippusta ja lappusta. Osa hassusti saksilla leikeltyjä pikkulipareita, joista oli korjausteipillä rullailtu aiemmin kirjoitettuja osoitteita yli, paperinsäästöä ilmeisesti. Ja olihan se näppärää, kun hyvä että leuka ylsi tiskille, kirjuutella oikeisiin paikkoihin oikeat jutut, kun latviaksi oli kaikki ja tämä kieli ei kuulu muutenkin olemattomaan kielirepertuaariin 😂. Onneksi oltiin otettu matkalaukuista kuvat niin oli helpompaa, virkailija täytti osan meidän puolesta. Ei kyllä valittamista tulopalvelusta, kadonneitten kapsäkkien ilmon tekeminen sujui kuitenkin hyvin eikä epäselvyyksiä loppupeleissä jäänyt, vähän piti kysyä, anteeksi mitä, mutta finskin 140 €:n luottokortti käsveskassa poistuttiin terminaalista kohti bussipysäkkiä. Bussi oli oletetun 22 sijaan 322 nrolla kulkeva minibussi, mutta siihen hypättiin ja keskustaan päästiin, oiskohan ollut pääsiäisen takia kolmonen loikannut eteen ja koko pienentynyt. Ahdasta ja kuumaa oli kyyti, tässä kohti voisi melkein sanoa vitsinä, että onneksi ei ollut niitä isoa laukkuja. Sitten reilu kilsa tepusteltiin ja residensille osuttiin ilman eksymisiä. Asunto on kyllä pop, ihan huippusiisti, tilava ja hyvä sijainti näin ensituntumalla. Parissa ruokakaupassa ollaan käyty, molemmat ihan parin korttelin säteellä, ja sapuskapaikkojakin löytyy. Finskin korttiakin testattiin illallisella ja wörkki, ekat 14 ekeä kulutettu. Jospa ne laukut tulisi yhdellä sunnuntain kolmesta AY lennoista, muuten voi vetää naaman melko vakavaksi. Äkkisilmäyksellä kaupunki kyllä vaikuttaisi oikein kivalta ja tutustumisen arvoiselta.