Ihana luottohoitsu Noora sekä anoppila
tarjosivat taas mahdollisuuden matkustaa ilman huolenhäivää karvakasojen
hyvinvoinnista reissun aikana 💓. Ensimmäinen virhe tuli tehtyä
pakkausvaiheessa, kun kaksi laukkua ruumaan menossa niin mitä sitä suotta
käsimatkatavaroihin ylimääräistä painolastia sulloa
"lähimatkailussa"...Läppäreiden virtajohdot mm. laitettiin ruumaan ja
en edes ylimääräistä vaatekertaa ottanut, vain puuvilla poncho oli
käsimatkatavaroissa, Koolla ei sitäkään, ja ei sillä ponchollakaan mitään pelkästään tee paikanpäällä. Oulun kentällä oli hiljaista iltapäivällä lankalauantaina,
ja näppärästi saatiin laukut hihnalle, ja turvatarkastus jonoitta ilman
piippauksia ja repuntarkastuksia. Hki-Vantaalla oltiin melkein aikataulussa, ja
näppärästi tuli loppupeleissä kone portille 13, kun ensin kaarteli tovin
sinne tänne kentällä. Riian kone lähti ysiportilta, joten ei tarvinnut kilsaa
juosta vaan rauhassa ehti käydä vessassa ja kävelyvauhtia tallustaa ihan itselle
uuteen terminaalin jatko-osaan. Saatiin myös tepastella ihan itse narujen
välissä kentällä koneeseen ilman turhaa bussikuljetusta 👍. Vähän ihmetytti tässä vaiheessa, että vain takaosasta ottivat
sisään ja etuovesta lastasivat laukkuja eikä meidän kapsäkkejä näkynyt, mutta
positiivari Koon mielestä ne oli jo lastattu... Lähtöaikana alkoivat
tasapainottamaan konetta uusiksi ja siirsivät etuosan matkustajia takaosastoon.
Kone oli aikasta iäkäs rupelliversio, mutta hyvin se pörräsi, kun aavistuksen
myöhässä matkaan lähti. Lähtöodotus koneessa oli aika tuskainen vaikka ei
hurjasti kestänyt. Turhan lämmin ja hapeton oli vekotin eikä ilmastointi
antiikkivehkeissä ilmeisesti toimi ennen kuin rupellit käynnistetään. Lentoemot
oli ystävällisiä, ja nousukiihdytys oli tomera, lento tasainen. Laskeutumisvaihe
”hieman” otti mahanpohjasta, tomera kenttään tömähdys ja noin kolmen pompun
kautta, kengurumeininki, pieni lyhyt rullaus terminaalin viereen. Kookaan ei muista milloin olisi kone hyppinyt noin
paljon kiitoradalla.
Hienosti
tuli kaikkien muiden laukut paitsi meidän. Pari askelta takavasemmalle ja
tulopalvelutiskille; ei ollut ruuhkaa vain me matkakarmaiset ;). Yleensä
kuulemma finski ilmoittaa heille etukäteen, jos laukut on jääneet kyydistä…jihaa
potenssiin kaksi, missäköhän meidän laukut on…Soitti vielä koneeseen ja paikalliselle
maahlökunnalle, ja ei, kaikki laukut oli purettu. Siinä sitten aikamme
täyteteltiin lippusta ja lappusta. Osa hassusti saksilla leikeltyjä
pikkulipareita, joista oli korjausteipillä rullailtu aiemmin kirjoitettuja osoitteita
yli, paperinsäästöä ilmeisesti. Ja olihan se näppärää, kun hyvä että leuka ylsi
tiskille, kirjuutella oikeisiin paikkoihin oikeat jutut, kun latviaksi oli
kaikki ja tämä kieli ei kuulu muutenkin olemattomaan kielirepertuaariin 😂.
Onneksi oltiin otettu matkalaukuista kuvat niin oli helpompaa, virkailija
täytti osan meidän puolesta. Ei kyllä valittamista tulopalvelusta, kadonneitten
kapsäkkien ilmon tekeminen sujui kuitenkin hyvin eikä epäselvyyksiä
loppupeleissä jäänyt, vähän piti kysyä, anteeksi mitä, mutta finskin 140 €:n
luottokortti käsveskassa poistuttiin terminaalista kohti bussipysäkkiä. Bussi
oli oletetun 22 sijaan 322 nrolla kulkeva minibussi, mutta siihen hypättiin ja keskustaan
päästiin, oiskohan ollut pääsiäisen takia kolmonen loikannut eteen ja koko pienentynyt. Ahdasta ja kuumaa oli kyyti, tässä kohti voisi melkein sanoa vitsinä, että onneksi ei ollut niitä isoa laukkuja. Sitten reilu kilsa tepusteltiin ja residensille osuttiin ilman eksymisiä. Asunto on kyllä pop,
ihan huippusiisti, tilava ja hyvä sijainti näin ensituntumalla. Parissa ruokakaupassa
ollaan käyty, molemmat ihan parin korttelin säteellä, ja sapuskapaikkojakin
löytyy. Finskin korttiakin testattiin illallisella ja wörkki, ekat 14 ekeä kulutettu.
Jospa ne laukut tulisi yhdellä sunnuntain kolmesta AY lennoista, muuten voi
vetää naaman melko vakavaksi. Äkkisilmäyksellä kaupunki kyllä vaikuttaisi
oikein kivalta ja tutustumisen arvoiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti